Koiramaisia joulutervehdyksiä

Ekalta (Besties Q-Sama) ja Hertalta (kuvassa Besties Nippa Nappa) perheineen

Lilliltä (Besties Q-Rankukka) perheineen

Torolta (Besties Mustapekka) perheineen

Lainakoira-Oliverin perheeltä

Huldalta (Besties Panem Et Circenses) ja Maikkulilta perheineen

Q-tosten iskältä Rypyltä perheineen

Lisää kuvia Klaukkalan tapahtumasta

Klaukkalan tapahtumassa oli paikalla taitava valokuvaaja Jin Kaakinen (Ansun kuvat), joka oli ottanut Besties-koirista tällaisia hienoja kuvia:

Tuikun BIS jälkeläisryhmä

Besties- kasvattajaryhmä BIS3

Kaunis Tuikku; Besties S-pentueen emä

Besties Q-Luisa "Luna"

Besties Q-Rankukka "Lilli"

Pessi Svensson emännän sylissä

Pikkupentujen parhaat; Svea VSP

Besties Stinky "Muumi"

Suloinen Helmi (Besties Sås-Djuret)

Muumi

Besties Snorkfröken "Niki"

Svea

Niki

Nilla ja Jymy

Besties Patris Est Filius "Jymy"

Besties Nappisuoritus "Papu"

Suurkiitos kuvaajalle hienoista kuvista! Kaikki yllä olevat kuvat siis Jin Kaakisen ottamia. Lisää kuvia löytyy Ansun kuvista.

Besties Mustapippuri "Pita"

Mamman lempparirottis Pita (Besties Mustapippuri) kävi meillä kuvattavana, jotta siitä saatiin taulun maalaamista varten mallikuva. Mustaa koiraa onkin vähemmän näppärä kuvat hämärässä ja lumisateessa, mutta saatiin me tällaisia otoksia aikaiseksi.

Ihan on Hantta-äitinsä näköinen tässä kuvassa...

Pitahan oli alunperin sijoituksessa ja sen suhteen oli suuret toiveet ja odotukset. Pitan pentua oltiin ajateltu jätettäväksi kotiin kasvamaan, mutta kaihilöydös romutti ne haaveet ja jatkosuunnitelmat rottweilereiden osalta, ainakin toistaiseksi. Onneksi kaihista ei ole kuitenkaan koiralle itselleen mitään haittaa, koska sen eteneminen on niin hidasta ja rodun keski-ikä huomioiden on todennäköisempää, että vanhuuden vaivat ehtivät ennen mahdollista sokeutumista. Harmittaa toki kovasti, kun Pita olisi muuten koirana kaikin puolin erittäin mieluista, että siitä ei tullutkaan jatkajaa Besties-rottweilereiden osalta.

Corsot Messarissa ja treeneissä

Pokan ja Cafun pentuja saatiin neljä kappaletta Messariin sunnuntaina. R-pentueen juniorit olivat ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään näin 10 kuukauden ikäisinä ja ihan mallikkaasti näytelmöinti sujui kaikilta. Ensin kehään pääsivät veljekset Woola ja Rollo. Woola oli emäntänsä kanssa kumpikin ensikertalaisia näissä touhuissa, mutta siihen nähden esiintyminen onnistui hienosti. Italialainen tuomari Spagna Rosario Jari piti selvästi tiettyä hajurakoa koiriin ja aika pienellä koskettelulla kävi niitä läpi. Suuhun vilkaisiin hyvin pikaisesti ja liikuttamiseenkin riitti vajaa kierros kehää ympäri, mutta hoituihan se homma näinkin. Woolalle arvosanaksi H ja arvostelun mukaan kehittymistä pitäisi tapahtua moneltakin osin, mikä tietysti on ihan odotettavissa näin nuorella uroksella. Nyt annetaan Woolalle hieman aikaa kasvaa raameihinsa ja sitten katsotaan joku uusi näyttely ja toisen tuomarin näkemys.

Woolasta ei löytynyt ihan tuoretta kuvaa, mutta tässä syksyllä otettu

Rollolle saatiin laatuarvostelusta EH ja arvostelu: "10 kk. Korrekti purenta. Riittävä tyyppi. Hyvät korvat. Pitkä kuono. Erinomainen rinta. Korrekti etuosa. Korrekti kaula ja selkälinja. Erittäin hyvä neliömäinen runko. Erittäin hyvät tassut. Liikkeessä epävakaa välikämmenistä." Ropponenkin saa hieman kasvaa (toivottavasti ei kuitenkaan korkeutta) ja sitten käydään pyörähtämässä näyttelykehässä uudelleen. Ainakin koiran positiivinen asenne ja täysin avoin luonne lupailee hyvää kaikenlaista harrastamista ajatellen.

Pentu-Ropponen elokuulta

Tuomari piti tiukkaa linjaa corsojen kohdalla ja vain yksi uros, moninkertainen valio, sai ERIn sunnuntaina.

Siskokset Ruusu ja Mocca saivat molemmat EH:t; Ruusu sijoittui luokassa toiseksi sen ainoan ERIn saaneen nartun jälkeen ja Mocca oli neljäs. Ruusun arvostelu meni näin: "10 kk. Korrekti purenta. Erittäin hyvä tyyppi. Erittäin hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä neliömäinen runko. Korrektit kulmaukset. Liikkeet korrektit ikäisekseen." Ruusunen (ja kuulemma myös siskonsa Ansa) aloitti ensimmäisen juoksuaikansa viikonlopun aikana, joten ei ihme, että velipoikien päät olivat aivan pyörällä sen seurassa.

Ansa-sisko

Tiistaina päästiin Pokan ja Rollon kanssa pitkästä aikaa (tai siis Ropponen ihan ensimmäistä kertaa...) leikkimään maalimiehen kanssa, kun Keijo oli tullut pohjoisesta käymään. Pokka yllätti iloisesti meidät kaikki osoittamalla huomattavaa kehitystä eli lähinnä itsevarmuutta ja omatoimisuutta edelliseen kertaan verrattuna! Keijo sai sen helposti haukkumaan, mitä se ei viimeksi suostunut tekemään, ja taistelutahtoahan sillä on vaikka muille jakaa, joten kivaa oli; ainakin koiralla. Rollo suhtautui maalimieheen omalla hessuhopomaisella tyylillään ja leikki  varauksettomasti sille täysin tuntemattoman henkilön kanssa vieraalla pimeällä kentällä. Sääolosuhteista ja valaistuksesta johtuen kuvia ei valitettavasti saatu ja ainoat kännykällä otetut videopätkätkin ovat sen verran tummia, että ei niistä paljon mustaa koiraa erota... Keijo palasi takaisin napapiirin tuntumaan, joten jostain pitäisi keksiä corsokkeille sopiva maalimies vähän lähempää.

Mamman mussukka Pöksy... <3

Kuvia Blondien ja Nonnyn treffeiltä

Blondie ja Nonny treffasivat ensimmäisen kerran toisensa itsenäisyyspäivänä, joten mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, voitaisiin katrasta fawneja ja fawn-valkoisia pentuja odotella syntyväksi helmikuun ensimmäisellä viikolla.

Molemmat koirat olivat niin innokkaita, että herkkien pusukuvien ottaminen ei sitten onnistunutkaan... Itse asia tuli kyllä hoidettua näppärästi ja omatoimisesti, "luomuna".

Sää ja valaistus ei suosinut ulkokuvia, mutta jotain sentään saatiin otettua ja lisää sisätiloista astutuksen jälkeen.

Nuoripari oli kyllä niin toisilleen sopiva kuin olla saattaa; kumpikin tuollaisia passelin kokoisia, iloisia hännänheiluttajia. Jäämme jännityksellä odottamaan, että millainen lopputulos sieltä putkahtaakaan pentulaatikkoon helmikuussa!

Corsopoika evakossa

Koska koiralaumassa narttujen juoksuajat pyrkivät ajoittumaan samoihin aikoihin muiden lauman narttujen kanssa, on meillä nyt varsinainen juoksutauti kotona. Pokka lauman kiistattomana kuningattarena aloitti muutama viikko sitten, Blondie jatkoi ja Luna taitaa olla aloittelemassa omaansa ihan lähipäivinä... Daamin sterilointi ehti onneksi ajoissa eli kolme viikkoa sitten, joten siltä osalta homma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Eihän juoksuajoissa itsessään mitään dramatiikkaa olisi, mutta kun tuli keväällä jätettyä Rollo-corsopoika kotiin kasvamaan, niin pitää nyt alkaa miettimään juoksuaikojen vaikutusta myös laumaelämään. No, kyllähän asiaa toki pohdittiin jo etukäteen, mutta nyt on sitten toteutuksen paikka.

Leikkaustoipilas puku päällä kavereiden kanssa

Rollohan on nyt vasta kymmenen kuukauden ikäinen, mutta ainakin kiinnostus ja yritys tyttökoirien liehakoimiseen on jo sillä asteella, että asiaa ei voi sivuuttaa. Toistaiseksi on riittänyt herkkupeppujen ja Rollon jaottelu asunnossa eri huoneisiin, eikä järjestely ole aiheuttanut mitään ruokahalun menetystä tai itkeskelyä, mutta epäilen, että ei se näin helpolla tule jatkossa menemään, kun Rollo kasvaa aikuiseksi. Onneksi talonlaajennus tuo lisätilaa ja mahdollisuuden jakaa lauma vaikka eri kerroksiin.

Nuorimies Rollo ja vahtikoiran virka

Anoppi tarjosi apuaan ja Rollo muutti mummolaan hektisimmäksi ajaksi leikatun rottisnartun Pitan kaveriksi. Samalla Rollo näkee vähän mualimaa, tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä saa runsaasti liikuntaa uuden juoksukaverin seurassa. Itsenäistymisen paikka corsopojalle siis!

Blondien astutusajankohta lähestyy ja arvatenkin tällä viikolla päästään jo tositoimiin...

Rotujärjestön merkitys harrastajalle

Olen itse toiminut useammassa eri tehtävässä eri rotujärjestöissä (pentuvälittäjänä, jäsensihteerinä, rahastonhoitajana, hallituksen jäsenenä) ja sen myötä läheltä seurannut rotujärjestöjen arkea. Yhdistyksen harvalukuiset aktiivit tekevät paljon pyyteetöntä työtä rodun ja sen harrastajien hyväksy ilman korvausta. Tämä talkootyö tehdään omalla vapaa-ajalla ja yleensä oman koiraharrastuksen kustannuksella. Silloin tällöin kuuluu rivijäsenten suunnalta arvostelua tai ihan vaan ihmettelyä, että miksei järjestetä sitä tai tätä aktiviteettia, miksi kaikki on niin kaukana tai keskittynyt pääkaupunkiseudulle, miksei asioista tiedoteta ajoissa tai miksei vaikka vaan juoksupuolen harrastajaa ole huomioitu. Kun jokainen näistä rivijäsenistä ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi uhraamaan omaa aikaansa ja työpanostaan rotujärjestön hyväksi, niin toki enemmän kaikkea voisi järjestää...

WH:n treeni-ilta Kartanolla 2011

Rotujärjestön suurin tehtävä on kuitenkin RODUN hyväksi toimiminen kokonaisvaltaisesti, kuten Whippet-Harrastajat ry:n sivuilla todetaan; "rodun kehittäminen, jäsenistön tiedon lisääminen, rodun tekeminen myönteisesti tunnetuksi sekä  kaiken harrastustoiminnan tasapuolinen kehittäminen ja edistäminen (näyttelyt, maasto- ja ratajuoksut)". Lisäksi kerrotaan myös, että "Whippet-Harrastajat ry on toimintansa aikana järjestänyt lukemattomia rata- ja maastojuoksukilpailuja, erikoisnäyttelyitä, tapahtumia sekä erilaisia harrastaja- ja kasvattajatilaisuuksia, toimittanut Whippet-lehteä ja pentuopasta, ja myynyt erilaisia kerhotuotteita." Rodun hyväksi tehtyä työtä on myös jalostuksen tavoiteohjelman ylläpitäminen, terveysasioiden huomioiminen mm. jäsenistöä tiedottamalla, järjestämällä terveysaiheisia luentoja, tukemalla whippetien sydänultraamista sekä ruumiinavausta rahallisesti lisätiedon saamiseksi rodun terveydentilasta sekä muutama vuosi takaperin tehty rodun DLA-monimuotoisuuden kartoitus, joka tehtiin WH:n rahoittamana.

Koska kaikille rodun harrastajille, lajista tai harrastuneisuudesta riippumatta, tärkein ja keskeisin asia on varmasti terve, hyväluonteinen ja rodunomainen rotunsa edustaja nyt ja tulevaisuudessa, toivoisinkin ihmisten myös arvostavan tätä rotujärjestön työtä hieman nykyistä enemmän. Jo pelkkä rotujärjestön jäsenyys tuo mukanaan hyvin monipuolisen ja informatiivisen Whippet-lehden, paljon tietoa, monipuolisesti erilaisia tapahtumia sekä jäsenmaksun kautta on myös rahallisesti tukemassa tätä rodun hyväksi tehtävää arvokasta työtä. Silti kuulee niitä soraääniä, joissa rotujärjestö nähdään vaan näyttelyharrastajien sisäpiiripuuhasteluna, eikä ko. jäsenyys ole sen perusteella vaikka juoksupuolen harrastajalle mitenkään tarpeellinen. Toki paikalliset vinttikoirakerhot tekevät jokainen tärkeää työtä juoksuharrastuksen, lajin harjoitusmahdollisuuksien ja kilpailutoiminnan hyväksi, mutta se ei mitenkään sulje pois rotujärjestön tekemää työtä itse koirarodun säilyttämiseksi terveenä ja toimivana harrastuskaverina myös jatkossakin.

Whippet-tapahtuma

Kaikki Besties-pennun ottajat saavat pennun lisäksi myös ensimmäisen vuoden jäsenyyden Whippet-Harrastajat ry:ssä ja uskon, että moni jatkaa jäsenyyttä myös sen jälkeen.

Klaukkalan Whippet-tapahtumassa 24.11.2012

Besties-tiimi lähti Klaukkalan tapahtumaan viettämään mukavaa koiraharrastuspäivää, tapaamaan tuttuja ja harjoittelemaan kehäesiintymistä myös sellaisten koirien kanssa, jotka eivät vielä ole virallisissa näyttelyissä esiintyneet. Tuomarina aikuisten luokissa nähtiin Pamela Hunter (kennel Mossbawnhill, Pohjois-Irlanti) ja pennuilla sekä veteraaneilla Janet Duke (kennel Rushden, Pohjois-Irlanti).

Pikkupennuissa (4-6 kk) ensiesiintymisensä suoritti neljä Svenssonia, kun mukaan ilmoitettu Helmi joutui jäämään kehänlaidalle turistiksi kannuskynnen revettyä ja vaadittua antibioottikuurin.

Helmi kannustusjoukoissa kehän laidalla

Ensimmäisenä kehään astui pentueen ainoa uros Pessi (Besties Snusmumriken), jonka arvostelu meni näin:
"Good strong maskuline head, ears a pit large, nice dark pigmentation, strong front and rear. Good lenght of loin. Today I found only 1 testical. Lovelly tight feet, very promising puppy." Pessille ei tällä kertaa sijoitusta luokassaan.

Eli pallipuoleksihan Pessi näyttäisi valitettavasti jäävän, kun ikääkin on kohta 6 kk. Onneksi se ei koiran elämää haittaa millään muotoa, mutta toki vähän harrastusmahdollisuuksia rajoittaa.

Pessi tuomarin tutkittavana

Sitten oli vuorossa Pessin sisarukset Svea (Besties Stormskärs Maja), Niki (Besties Snorkfröken) ja Muumi (Besties Stinky).

Niki, Muumi ja Svea

Niki

Nikin arvostelu: "Arvostelu: Allmost 6 months old. Nice feminin head, nice dark eye and pigmentation. Good lenght of neck. Well developed front. Good loin, correct angulated. Nice tight feet and over all good balance of her age. Very promising puppy." Nikin lopullinen sijoitus narttupentujen neljäs.

Muumi

Muumin arvostelu: "Nice feminin head but the ears are quite large, beautiful neck, good front, nice length of body and angulation she need to fill still (toi oli yhteen kirjoitettu, mutta siihen kuuluisi varmaan pilkku johonkin väliin). quite good profile moves, coming and going must still settle." Muumille ei tällä kertaa sijoitusta luokassaan.

Svean arvostelu: "Feminin head, dark eyes and pigmentation. Elegant neck, well-placed shoulders, good front angulation, correct loin and angulation, good feet, positive movement." Svea voitti luokkansa KP:n kera ja oli VSP-pentu sekä valittiin paras pää ja ilme -kilpailuun.

Sijoituspentu Svea

Muumi ja Svea

Pikkupentujen nartut 1 - 4

Pessi ja Heli

 

Muumi ja Elina

Helmi

Svenssoneiden lisäksi paikalle oli saapunut puolet Q-tosista eli Oiva (Besties Q-Ukko), Lilli (Besties Q-Rankukka) ja Luna (Besties Q-Luisa). 

Oiva kehässä

Oivalle ei tällä kertaa sijoitusta irronnut, mutta muutama kiva kuva saatiin sentään otettua. Ja kymmenen pistettä sekä papukaijamerkki kuuluu ehdottomasti Paavo-isännälle, joka suostui itse esittämään Oivan!

Anna ja Lilli

Lilli-Lillerö on ollut Annan kanssa mainio pari näyttelykehissä ja tähän asti jokaisesta nuortenluokan kehäkierroksesta on herunut luokkavoitto ja SA (sekä se elokuinen SERT). Lillin arvostelu: "Nice bitch for size with good bone. Very well balanced. Has a lovely head and pigment, but would prefer a tighter ear. Well arched neck into a good shoulder. Good infill. Lovely top- and underline, met? super rear angles. Very feminine bitch. Moved well both in profile and rear, but wide in front." Lilli sijoittui nuortenluokassa tällä kertaa kolmanneksi.

Hurmaava Lillerö

Lunakin pääsi Annan kanssa kehään ja oikein käyttöluokkaan. Lunan arvostelu: "Well up to size but none the less a very balanced bitch. Good head. Super ears. Lovely pigment. Strong neck into a reasonable shoulder. Good depth of brisket. Lovely top- and underline. Good width of thigh, neat feet. She moved well but would like to see a little more front extension." Luna käyttöluokan neljäs KP:n kera.

Besties P-pentueen veljekset Jymy (Besties Patris Est Filius) ja Bitti (Besties Plusque Minusque) nähtiin kehässä myös. Kummallekaan ei tällä kertaa tullut luokkasijoitusta, mutta hyvää kokemusta ja muutama valokuva saatiin otettua.

Jymy ja handleriksi lupautunut Nilla

Bitti ja Jenna

Kehään saatiin myös Papu (Besties Nappisuoritus) tällä kertaa omistajansa kanssa. Papullekaan ei sijoitusta irronnut, mutta josko tällä harjoittelulla uskaltautuisi ihan viralliseenkin näyttelyyn tulosta hakemaan.

Papu (Vinttipisteen mallikoira) ja Petra

Mamman Blondiini osallistui valioluokkaan, mutta ei tällä kertaa sijoittunut. Arvostelu oli tällainen; "Bitch of lovely size. Good head. Lovely fine textured ears. Would prefer a darker pigment but this is perfectly acceptable for her colour. Lovely strong well arched neck into a clean shoulder and good front. Stands on good bone and super feet. Good top- and underline. A little over angulated in rear, which causes her to be loose in hock."

Blondiini herätti kovasti muiden, erityisesti urosten, kiinnostuksen lauantaina ja sunnuntaina alkoikin se juoksu, josta Blonkku on tarkoitus astuttaa. Jos suunnitelmat edistyvät toivotulla tavalla, voisi odotettavissa olla pentuja helmikuun alkupuolella.

Svenssoneiden äiti Tuikku esiintyi kehässä ensimmäistä kertaa yksisilmäisenä, kun siltä jouduttiin tapaturman seurauksena poistamaan toinen silmä alkusyksystä. Tuikkumaiseen tyyliinsä mamma tuli ja hurmasi tuomarin ja sai tällaisen arvostelun: "Lovely bitch with super bone. Extremely well balanced. Great head with a wonderful rose ear. Good strength of muzzle and underjaw. Lovely neck into such wonderful front assembly. Lovely top and underline and a beautifully balanced rear. Fantastic reach and drive. Moved soundly." Tuikun sijoitus valioluokan neljäs ja KP sekä osallistuminen parhaat liikkeet kilpailuun.

Kaunis, kaunis Tuikkunen (myös näin yksisilmäisenä)

Tuikku esitti myös jälkeläisryhmän, joka koostui kolmesta pentuluokan Svenssonista sekä edellisen pentueen Ellistä (Just Nosy Emerald). Tuloksena BIS-jälkeläisryhmä KP:n kera! Arvostelu:
"A lovely group with lovely lines. Moved very well."


Kiitos ihanien kasvatinomistajien, jotka jaksoivat venyä pitkän näyttelypäivän loppuun saakka, saimme esitettyä myös Besties-kasvattajaryhmän, joka koostui Q-tostytöistä Lilli & Luna ja Svenssoneista Svea & Niki eli kahdesta pennusta ja kahdesta nuoresta nartusta. Tuloksena kolmas sija KP:n kera ja arvostelu: "Very typey group of whippets. Lovely heads and expressions. Lovely size and good movement."


Oli oikein mukava tapahtumapäivä kaikin puolin. Erityisen ylpeä olen tiimiläisten innostuksesta ja hyvästä yhteishengestä; olette ihan parhaita!