Koiramaisia joulutervehdyksiä

Ekalta (Besties Q-Sama) ja Hertalta (kuvassa Besties Nippa Nappa) perheineen

Lilliltä (Besties Q-Rankukka) perheineen

Torolta (Besties Mustapekka) perheineen

Lainakoira-Oliverin perheeltä

Huldalta (Besties Panem Et Circenses) ja Maikkulilta perheineen

Q-tosten iskältä Rypyltä perheineen

Lisää kuvia Klaukkalan tapahtumasta

Klaukkalan tapahtumassa oli paikalla taitava valokuvaaja Jin Kaakinen (Ansun kuvat), joka oli ottanut Besties-koirista tällaisia hienoja kuvia:

Tuikun BIS jälkeläisryhmä

Besties- kasvattajaryhmä BIS3

Kaunis Tuikku; Besties S-pentueen emä

Besties Q-Luisa "Luna"

Besties Q-Rankukka "Lilli"

Pessi Svensson emännän sylissä

Pikkupentujen parhaat; Svea VSP

Besties Stinky "Muumi"

Suloinen Helmi (Besties Sås-Djuret)

Muumi

Besties Snorkfröken "Niki"

Svea

Niki

Nilla ja Jymy

Besties Patris Est Filius "Jymy"

Besties Nappisuoritus "Papu"

Suurkiitos kuvaajalle hienoista kuvista! Kaikki yllä olevat kuvat siis Jin Kaakisen ottamia. Lisää kuvia löytyy Ansun kuvista.

Besties Mustapippuri "Pita"

Mamman lempparirottis Pita (Besties Mustapippuri) kävi meillä kuvattavana, jotta siitä saatiin taulun maalaamista varten mallikuva. Mustaa koiraa onkin vähemmän näppärä kuvat hämärässä ja lumisateessa, mutta saatiin me tällaisia otoksia aikaiseksi.

Ihan on Hantta-äitinsä näköinen tässä kuvassa...

Pitahan oli alunperin sijoituksessa ja sen suhteen oli suuret toiveet ja odotukset. Pitan pentua oltiin ajateltu jätettäväksi kotiin kasvamaan, mutta kaihilöydös romutti ne haaveet ja jatkosuunnitelmat rottweilereiden osalta, ainakin toistaiseksi. Onneksi kaihista ei ole kuitenkaan koiralle itselleen mitään haittaa, koska sen eteneminen on niin hidasta ja rodun keski-ikä huomioiden on todennäköisempää, että vanhuuden vaivat ehtivät ennen mahdollista sokeutumista. Harmittaa toki kovasti, kun Pita olisi muuten koirana kaikin puolin erittäin mieluista, että siitä ei tullutkaan jatkajaa Besties-rottweilereiden osalta.

Corsot Messarissa ja treeneissä

Pokan ja Cafun pentuja saatiin neljä kappaletta Messariin sunnuntaina. R-pentueen juniorit olivat ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään näin 10 kuukauden ikäisinä ja ihan mallikkaasti näytelmöinti sujui kaikilta. Ensin kehään pääsivät veljekset Woola ja Rollo. Woola oli emäntänsä kanssa kumpikin ensikertalaisia näissä touhuissa, mutta siihen nähden esiintyminen onnistui hienosti. Italialainen tuomari Spagna Rosario Jari piti selvästi tiettyä hajurakoa koiriin ja aika pienellä koskettelulla kävi niitä läpi. Suuhun vilkaisiin hyvin pikaisesti ja liikuttamiseenkin riitti vajaa kierros kehää ympäri, mutta hoituihan se homma näinkin. Woolalle arvosanaksi H ja arvostelun mukaan kehittymistä pitäisi tapahtua moneltakin osin, mikä tietysti on ihan odotettavissa näin nuorella uroksella. Nyt annetaan Woolalle hieman aikaa kasvaa raameihinsa ja sitten katsotaan joku uusi näyttely ja toisen tuomarin näkemys.

Woolasta ei löytynyt ihan tuoretta kuvaa, mutta tässä syksyllä otettu

Rollolle saatiin laatuarvostelusta EH ja arvostelu: "10 kk. Korrekti purenta. Riittävä tyyppi. Hyvät korvat. Pitkä kuono. Erinomainen rinta. Korrekti etuosa. Korrekti kaula ja selkälinja. Erittäin hyvä neliömäinen runko. Erittäin hyvät tassut. Liikkeessä epävakaa välikämmenistä." Ropponenkin saa hieman kasvaa (toivottavasti ei kuitenkaan korkeutta) ja sitten käydään pyörähtämässä näyttelykehässä uudelleen. Ainakin koiran positiivinen asenne ja täysin avoin luonne lupailee hyvää kaikenlaista harrastamista ajatellen.

Pentu-Ropponen elokuulta

Tuomari piti tiukkaa linjaa corsojen kohdalla ja vain yksi uros, moninkertainen valio, sai ERIn sunnuntaina.

Siskokset Ruusu ja Mocca saivat molemmat EH:t; Ruusu sijoittui luokassa toiseksi sen ainoan ERIn saaneen nartun jälkeen ja Mocca oli neljäs. Ruusun arvostelu meni näin: "10 kk. Korrekti purenta. Erittäin hyvä tyyppi. Erittäin hyvät korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä neliömäinen runko. Korrektit kulmaukset. Liikkeet korrektit ikäisekseen." Ruusunen (ja kuulemma myös siskonsa Ansa) aloitti ensimmäisen juoksuaikansa viikonlopun aikana, joten ei ihme, että velipoikien päät olivat aivan pyörällä sen seurassa.

Ansa-sisko

Tiistaina päästiin Pokan ja Rollon kanssa pitkästä aikaa (tai siis Ropponen ihan ensimmäistä kertaa...) leikkimään maalimiehen kanssa, kun Keijo oli tullut pohjoisesta käymään. Pokka yllätti iloisesti meidät kaikki osoittamalla huomattavaa kehitystä eli lähinnä itsevarmuutta ja omatoimisuutta edelliseen kertaan verrattuna! Keijo sai sen helposti haukkumaan, mitä se ei viimeksi suostunut tekemään, ja taistelutahtoahan sillä on vaikka muille jakaa, joten kivaa oli; ainakin koiralla. Rollo suhtautui maalimieheen omalla hessuhopomaisella tyylillään ja leikki  varauksettomasti sille täysin tuntemattoman henkilön kanssa vieraalla pimeällä kentällä. Sääolosuhteista ja valaistuksesta johtuen kuvia ei valitettavasti saatu ja ainoat kännykällä otetut videopätkätkin ovat sen verran tummia, että ei niistä paljon mustaa koiraa erota... Keijo palasi takaisin napapiirin tuntumaan, joten jostain pitäisi keksiä corsokkeille sopiva maalimies vähän lähempää.

Mamman mussukka Pöksy... <3

Kuvia Blondien ja Nonnyn treffeiltä

Blondie ja Nonny treffasivat ensimmäisen kerran toisensa itsenäisyyspäivänä, joten mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, voitaisiin katrasta fawneja ja fawn-valkoisia pentuja odotella syntyväksi helmikuun ensimmäisellä viikolla.

Molemmat koirat olivat niin innokkaita, että herkkien pusukuvien ottaminen ei sitten onnistunutkaan... Itse asia tuli kyllä hoidettua näppärästi ja omatoimisesti, "luomuna".

Sää ja valaistus ei suosinut ulkokuvia, mutta jotain sentään saatiin otettua ja lisää sisätiloista astutuksen jälkeen.

Nuoripari oli kyllä niin toisilleen sopiva kuin olla saattaa; kumpikin tuollaisia passelin kokoisia, iloisia hännänheiluttajia. Jäämme jännityksellä odottamaan, että millainen lopputulos sieltä putkahtaakaan pentulaatikkoon helmikuussa!

Corsopoika evakossa

Koska koiralaumassa narttujen juoksuajat pyrkivät ajoittumaan samoihin aikoihin muiden lauman narttujen kanssa, on meillä nyt varsinainen juoksutauti kotona. Pokka lauman kiistattomana kuningattarena aloitti muutama viikko sitten, Blondie jatkoi ja Luna taitaa olla aloittelemassa omaansa ihan lähipäivinä... Daamin sterilointi ehti onneksi ajoissa eli kolme viikkoa sitten, joten siltä osalta homma on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Eihän juoksuajoissa itsessään mitään dramatiikkaa olisi, mutta kun tuli keväällä jätettyä Rollo-corsopoika kotiin kasvamaan, niin pitää nyt alkaa miettimään juoksuaikojen vaikutusta myös laumaelämään. No, kyllähän asiaa toki pohdittiin jo etukäteen, mutta nyt on sitten toteutuksen paikka.

Leikkaustoipilas puku päällä kavereiden kanssa

Rollohan on nyt vasta kymmenen kuukauden ikäinen, mutta ainakin kiinnostus ja yritys tyttökoirien liehakoimiseen on jo sillä asteella, että asiaa ei voi sivuuttaa. Toistaiseksi on riittänyt herkkupeppujen ja Rollon jaottelu asunnossa eri huoneisiin, eikä järjestely ole aiheuttanut mitään ruokahalun menetystä tai itkeskelyä, mutta epäilen, että ei se näin helpolla tule jatkossa menemään, kun Rollo kasvaa aikuiseksi. Onneksi talonlaajennus tuo lisätilaa ja mahdollisuuden jakaa lauma vaikka eri kerroksiin.

Nuorimies Rollo ja vahtikoiran virka

Anoppi tarjosi apuaan ja Rollo muutti mummolaan hektisimmäksi ajaksi leikatun rottisnartun Pitan kaveriksi. Samalla Rollo näkee vähän mualimaa, tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin sekä saa runsaasti liikuntaa uuden juoksukaverin seurassa. Itsenäistymisen paikka corsopojalle siis!

Blondien astutusajankohta lähestyy ja arvatenkin tällä viikolla päästään jo tositoimiin...

Rotujärjestön merkitys harrastajalle

Olen itse toiminut useammassa eri tehtävässä eri rotujärjestöissä (pentuvälittäjänä, jäsensihteerinä, rahastonhoitajana, hallituksen jäsenenä) ja sen myötä läheltä seurannut rotujärjestöjen arkea. Yhdistyksen harvalukuiset aktiivit tekevät paljon pyyteetöntä työtä rodun ja sen harrastajien hyväksy ilman korvausta. Tämä talkootyö tehdään omalla vapaa-ajalla ja yleensä oman koiraharrastuksen kustannuksella. Silloin tällöin kuuluu rivijäsenten suunnalta arvostelua tai ihan vaan ihmettelyä, että miksei järjestetä sitä tai tätä aktiviteettia, miksi kaikki on niin kaukana tai keskittynyt pääkaupunkiseudulle, miksei asioista tiedoteta ajoissa tai miksei vaikka vaan juoksupuolen harrastajaa ole huomioitu. Kun jokainen näistä rivijäsenistä ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi uhraamaan omaa aikaansa ja työpanostaan rotujärjestön hyväksi, niin toki enemmän kaikkea voisi järjestää...

WH:n treeni-ilta Kartanolla 2011

Rotujärjestön suurin tehtävä on kuitenkin RODUN hyväksi toimiminen kokonaisvaltaisesti, kuten Whippet-Harrastajat ry:n sivuilla todetaan; "rodun kehittäminen, jäsenistön tiedon lisääminen, rodun tekeminen myönteisesti tunnetuksi sekä  kaiken harrastustoiminnan tasapuolinen kehittäminen ja edistäminen (näyttelyt, maasto- ja ratajuoksut)". Lisäksi kerrotaan myös, että "Whippet-Harrastajat ry on toimintansa aikana järjestänyt lukemattomia rata- ja maastojuoksukilpailuja, erikoisnäyttelyitä, tapahtumia sekä erilaisia harrastaja- ja kasvattajatilaisuuksia, toimittanut Whippet-lehteä ja pentuopasta, ja myynyt erilaisia kerhotuotteita." Rodun hyväksi tehtyä työtä on myös jalostuksen tavoiteohjelman ylläpitäminen, terveysasioiden huomioiminen mm. jäsenistöä tiedottamalla, järjestämällä terveysaiheisia luentoja, tukemalla whippetien sydänultraamista sekä ruumiinavausta rahallisesti lisätiedon saamiseksi rodun terveydentilasta sekä muutama vuosi takaperin tehty rodun DLA-monimuotoisuuden kartoitus, joka tehtiin WH:n rahoittamana.

Koska kaikille rodun harrastajille, lajista tai harrastuneisuudesta riippumatta, tärkein ja keskeisin asia on varmasti terve, hyväluonteinen ja rodunomainen rotunsa edustaja nyt ja tulevaisuudessa, toivoisinkin ihmisten myös arvostavan tätä rotujärjestön työtä hieman nykyistä enemmän. Jo pelkkä rotujärjestön jäsenyys tuo mukanaan hyvin monipuolisen ja informatiivisen Whippet-lehden, paljon tietoa, monipuolisesti erilaisia tapahtumia sekä jäsenmaksun kautta on myös rahallisesti tukemassa tätä rodun hyväksi tehtävää arvokasta työtä. Silti kuulee niitä soraääniä, joissa rotujärjestö nähdään vaan näyttelyharrastajien sisäpiiripuuhasteluna, eikä ko. jäsenyys ole sen perusteella vaikka juoksupuolen harrastajalle mitenkään tarpeellinen. Toki paikalliset vinttikoirakerhot tekevät jokainen tärkeää työtä juoksuharrastuksen, lajin harjoitusmahdollisuuksien ja kilpailutoiminnan hyväksi, mutta se ei mitenkään sulje pois rotujärjestön tekemää työtä itse koirarodun säilyttämiseksi terveenä ja toimivana harrastuskaverina myös jatkossakin.

Whippet-tapahtuma

Kaikki Besties-pennun ottajat saavat pennun lisäksi myös ensimmäisen vuoden jäsenyyden Whippet-Harrastajat ry:ssä ja uskon, että moni jatkaa jäsenyyttä myös sen jälkeen.