Lisää U-pentukuvia ja tulevia pentusuunnitelmia

Tuikun pentuja on kyselty nyt niin paljon, että tässä vaiheessa en uskalla ottaa enää yhtään alustavia varauksia ennen kuin kaikki jo aiemmin kiinnostuksensa ilmaisseet ovat päässeet pentuja katsomaan. Päivittelen tännekin sitten varaustilannetta, kun tilanne selkiytyy noin kolmen viikon päästä. Niille, jotka jäävät nyt ilman omaa tuikkulaista, voin kuitenkin lohdutukseksi kertoa, että Tuikun tyttärelle Ellille on suunnitteilla Besties-pentue noin puolen vuoden päästä. Siihenkin on varauslista jo valmiina ja kovaa vauhtia täyttymässä, joten kannattaa olla ajoissa liikenteessä! ;)

Elli (Just Nosy Emerald) astutetaan Pötköllä (Just Nosy Quantumleap) siis seuraavasta juoksusta. Molemmat vanhemmat ovat tutkittuja silmien ja sydämen osalta, mukavia luonteeltaan ja kummaltakin löytyy maastosta SERT; Pötköltä parikin kappaletta. Molemmat mahtuvat kv-mittoihin ja tulevat tasaisesta sisarusparvesta, jossa muillakin on näyttöä juoksutaipumuksista ja/tai näyttelymenestyksestä.

Elli, kuva Taru Jäppinen

Pötkö

U-pentue 4 vrk

Tuikun ja Dustyn lauantaina syntyneet pennut ovat siis jo neljän päivän ikäisiä eli kriittisin vaihe on siltä osin takana päin. Ensimmäisen kolmen päivän aikana kun yleensä käyvät ilmi sellaiset ongelmat, jotka vaarantavat pennun elinkelpoisuuden ja tämän jälkeen kasvattaja voikin jo hieman huokaista helpotuksesta. Tuikku-mammalla riittää hyvin maitoa ja kokeneena narttuna myös lastenhoito sujuu mallikkaasti. Tässä vaiheessa onkin kasvattajan työn helpoin jakso vajaan kolmen viikon ikään asti, kun narttu ruokkii ja putsaa pentunsa, ja kasvattaja voi vaan ihailla vierestä, vaihtaa puhtaat aluset katraalle ja huolehtia nartun hyvinvoinnista. Sen jälkeen alkaakin pentujen siirtyminen kiinteään ruokaan, siitä seuraava pissa- ja kakkapaperileikki sekä tietysti kaikki innokkaat pennunkatsojat, jotka pääsevät vihdoin livenä pentuja katsomaan.

Mutta tässä tuoreita kuvia tältä päivältä...

Ursula ja Ulrika

Viisi veljestä; vasemmalla Urs, oikealla Ulf, keskellä Ubi ja kahta muuta en osaa tästä suunnasta tunnistaa...

Ulf

Udo, Ubi ja Urs

Tuikku ja tytöt

Studiokuvia ja kaunis muistokirja Vivasta

Ruotsin reissulla kyläilimme kasvatinomistajan luona Uumajassa ja samalla tarjoutui mahdollisuus ottaa studiokuvia mukana olleista koiristamme Åken autotalliin rakentamassa pienessä studiossa. Kaikki nämä studiokuvat on siis taitavan Åke Anderssonin käsialaa.

Ensin perhepotretti

Suloinen Svea Tuikun tyttö (sijoitusnarttumme siis)

Mamman Musu-Petteri

Kaunis, kauniimpi, Blondie...

Perheen kisakalusto The Dee <3

Ja Nillan rakas harrastuskaveri Luna

Samana päivänä, kun nämä hienot studiokuvat tulivat postin mukana perille, niin sain vähintään yhtä upean muistokirjan Vivan (Besties Goldika 26.11.2011-12.4.2013) omistajalta.

 Johannalle lämmin kiitos kirjasta ja erityisesti siitä, että Viva sai viettää onnellisen elämän teidän perheessänne. <3

 

Vanhoja ja uusia tuikkulaisia

Eilen Hyvinkään Luhtisaalistuksessa saatiin viides tuikkulainen sertivoittaja, kun Just Nosy Electric nappasi ensimmäisen sertinsä sijoittuen YK-uroksissa toiseksi. Onnittelut Petralle ja Eetulle!

kuva Jenna Tähtinen

Tähän mennessä siis viisi koiraa Tuikun ensimmäisestä pentueesta on startannut maastoissa ja kaikilla on vähintään yksi SERT plakkarissa. Olga ja Dusty ovat ehtineet jo valioitumaan ja niiden lisäksi myös Nukalla on arvokisavoitolla saatu titteli, joten ihan mitään turhaa porukkaa nämä tuikkulaiset eivät ole maastopuolella olleet.

Meidän tuoreimmat tuikkulaiset ovat nyt kahden päivän ikäisiä ja alkuperäinen määrä on kutistunut seitsemään, kun kauniilla kauluspojalla todettiin eilen kitalakihalkio. Onneksi kaikki seitsemän muuta ovat reippaita ja syövät sekä kasvavat toivotulla tavalla.

Tumma tyttö Ulrika

Udo

Ubi pesulla

Ursula nassu kameraan ja Ulrika häntä kameraan päin

Fawneja valkoisin merkein, mutta kovasti eri sävyjä...

Ja U-pentueen vanhempien poseeraus vajaan 10 viikon takaa <3

U-pentue on vihdoin täällä!

Tuikun ja Dustyn pentue piti meitä pitkään jännityksessä, koska synnytys käynnistyi vasta 66 vrk ensimmäisestä astutuksesta. Sen jälkeen nokka ei kauan tuhissut Tuikun ponnistaessa pentuja melkein liukuhihnalta. Ensimmäinen pentu syntyi klo 12.24 ja viimeinen eli KAHDEKSAS klo 15.30 lauantaina. Ultran ja röntgeninkin perusteella pentuja odoteltiin tosiaan neljää tai korkeintaan viittä, mutta jostain jemma-nimisestä piilosta niitä vaan putkahteli muutama "ylimääräinen". Lopputuloksena pentulaatikossa siis tuhisee kahdeksan tuikkulaista, joista kuusi on uroksia ja kaksi narttua. Värit jakautuivat tasan mustapigmenttisiin, isänsä värisiin fawneihin sekä sinipigmenttisiin, lähinnä äitiään muistuttaviin fawneihin hieman eri sävyissään. Nartuista toinen on tumma ja toinen vaalea; uroksista löytyy sitten pentueen tummin karhunpoikanen Urs sekä viimeinen ylläripoika, kaikkein vaalein Ubi.

Pennut ovat pitkästä kypsyttelystä huolimatta reippaita ja pirteitä, kaikki löysivät omatoimisesti tiensä nisille, eikä joukossa ole yhtään heikomman oloista yksilöä. Pienin narttupentu painoi syntyessään 260 grammaa, toinen nartuista 310 grammaa ja kaikki urokset ovat 310 ja 340 gramman välillä syntymäpainoissaan eli tasaista sakkia. Mamma hoitelee jälkikasvuaan ilmeisen tyytyväisenä ja pennut syövät ja nukkuvat kuten niiden kuuluukin.

Pentujen kuva-albumi naamakirjassa

64 vrk ensimmäisestä astutuksesta

Tuikku-mamma saapui eilen illalla meille synnyttämään ja tuntuu kovin tyytyväisenä köllivän massunsa kanssa. Eilen tuli täyteen 63 vrk ensimmäisestä astutuksesta, joten saisivat jo tulla ihmisten ilmoille nämä U-pentuset.

Muikkusen tyylinäytettä odottelusta... Osaisinpa minäkin yhtä rennosti ottaa tämän odottelun.

Luna kävi suorittamassa soveltuvuuskokeen Uumajassa

Luna kävi perjantaina Uumajassa suorittamassa verijäljellä soveltuvuuskokeen. Sää oli helteisen painostava ja illalla alkoikin ukostaa, joten keli ei ollut ihan parhain mahdollinen. Ajoimme syvälle metsään jollekin luonnonsuojelualueelle, jossa tuomari meitä jo odotti. Jäljen alku näytettiin tieltä ja itse aloitus oli selkeästi merkitty ojan pientareelle. Hyppy ojan yli ja sitten annoin koiralle käskyn etsiä jälki. Luna hieman pyöri siinä alussa, mutta lähti sitten omatoimisesti oikeaan suuntaan ja eteni mielestäni hyvin. Kahdessa kulmassa se tarkisteli pienen kierroksen ja jatkoi sitten matkaa. Minusta tuntui, että jälki oli paljon pidempi kuin tuo 600 metriä, koska se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui... Mitään merkkejä ei aloitusta lukuun ottamatta maastossa ollut, joten ihan "sokkona" koiran perässä piti kulkea. Harjoitellessa olemme käyttäneet puihin kiinnitettyjä merkkinauhoja, joten silloin ohjaajalla on ollut jonkinlainen käsitys oikeasta suunnasta ja reitistä. Jälki ylitti erilaisia maastokohtia kuten ojia ja ryteikköjä. Välillä minulle meinasi jo iskeä epäusko ja vilkaisin tuomaria, joka näytti peukkua ylös eli suunta oli kuitenkin ihan oikein. Loppumatkasta Luna taisi olla jo aika väsynyt edellisen yön pitkästä ajomatkasta sekä aamun lauttamatkasta tai ehkä enemmänkin janoinen, kun se alkoi syömään mustikoita oikein urakalla. Siinä vaiheessa luulin, että homma meni puihin, mutta tuomari kehoitti vaan jatkamaan työskentelyä. Minä yritin saada Lunaa etenemään syömisen sijaan ja koko homma tuntui siinä vaiheessa ihan kaoottiselta, mutta jälkikäteen kuulin, että koira pysyikin todella hyvin jäljen päällä.Sorkka löytyi säädetyn ajan puitteissa ja koe saatiin suoritettua!

Tuomarin kommentit arviointilomakkeessa: "Spårtid 28 min. Tar an spåret utan att tveka. Ringar V1 och V4. Spårar sedan bra med endast några små tappter. I slutet av spåret tappar hon lite fokus men kommar till spårslutet utan att hjälpas. Hittas kluven omgoende. Försiktigt i spåret men mycket spårsäker. Ännu lite orutinerad. Kommer att bli riktigt bra med tiden! Duktig hundförare!"

Oli muuten erittäin miellyttävä tehdä töitä, kun tuomari tiesi tasan tarkkaan, missä jälki kulkee, koska hän käytti GPS-laitetta koko ajan. Ei tarvinnut etsiä kadonneita maastomerkkejä tai arpoa, että onko koira jäljen päällä vai ei...