Yhden aikakauden loppu harrastusrintamalla

Pokka ja Daami

Minkä tahansa harrastuksen pitäisi tuoda iloa ja virkistystä arkeen; antaa voimavaroja, eikä syödä niitä. Koiraharrastus voi parhaimmillaan olla varsin antoisaa, innostavaa ja suorastaan koukuttavaa. Yhteinen kiinnostus rotua kohtaan yhdistää hyvin erilaisia ihmisiä, löytyy uusia ystäviä, jaetaan tietoa ja opastetaan uusia tulokkaita, tuetaan hankalien asioiden osuessa kohdalle ja iloitaan onnistumisista sekä tietysti vietetään aikaa erilaisissa koiramaisissa aktiviteeteissa. Tai näin sen ainakin pitäisi olla...

Pokka ja poikansa Varro (Besties Velikulta)

Pokka ja Blondie

Cane corsoja harrastaessani olen todennut, että edellä mainittu tuntuu olevan kaukana todellisuudesta rodun piirissä. Harvoin olen tavannut niin paljon kyräilyä, p**kan puhumista, aivan uskomattomia yrityksiä mustata toisten kasvattajien/harrastajien maine tai kyvyttömyyttä ihan normaaleihin käytöstapoihin, kuten tuttujen tervehtimiseen näyttelykehän laidalla.

Besties Voimariini, kuva Satu Sjöblom

Erikoisnäyttelyn ROP Besties Velikulta, 15 kk

Uskon, että ilmapiiri rodun harrastajien parissa vaikuttaa osaltaan myös rodusta kiinnostuneisiin ja pennun hankintaa suunnitteleviin, koska epäasiallinen käytös tulee nopeasti esille esim. rodun keskustelupalstaa seuratessa. Turhaa mielipahaa välttääkseni olen itse katsonut viisaammaksi poistua ko. foorumilta jo aikoja sitten. Näyttelyissä käyminen corson kanssa ei suoranaisesti innosta, vaikka whippetien kera mielelläni sitä harrastankin. Whippetin kanssa suurelta osin juurikin siitä ilosta, että tapaan muita rodun harrastajia, joiden kanssa meillä on yhteinen rakkaus, whippet. Corsokehän laidalla en tavoita samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Whippetin pennun hankkineet kyllä yleensä mielellään lähtevät toisenkin kerran näyttelyyn, kun ilmapiiri kehän laidalla on mukavan leppoisa.

Daami ja Pokka

BH Besties Rio Ohoi

Besties Rentun Ruusu

Rotuna cane corso on varsin hurmaava, persoonallinen ja monipuolinen. Muutama vuosi sitten saavutetut pk-oikeudet ovat tuoneet rodun pariin uudenlaista, aktiivista ja jopa tavoitteellisesta harrastamisesta kiinnostunutta porukkaa. Mielestäni tämä on rodulle eduksi, koska koiransa kouluttamisesta kiinnostuneet omistajat yleensä pärjäävät koiriensa kanssa paremmin myös arjessa kuin ne, joiden koirat saavat vähemmän virikkeitä tai henkistä aktivointia. Parhaassa tapauksessa corsosta löytyykin potkua moneen lajiin, jos ohjaaja osaa rakentaa suhteen ja motivaation oikealla tavalla.

Besties Vitsiniekka

Besties Rio Ohoi

Mutta matkassa on silti monta mutkaa. Innokkaat harrastajat tuntuvat valitettavan usein saavan itselleen corson, jolla ei sittenkään riitä fysiikka, terveys tai vietikkyys koekentille saakka hyvästä yrityksestä huolimatta. En tiedä, onko kyse huonosta tuurista, tavoitteellisen treenaamisen aiheuttamasta rasituksesta suhteessa koiran fysiikkaan vai rodun terveystilanteen heikkoudesta, mutta harva pääsee tuloksiin asti corsonsa kanssa. Hyvän, rodunomaisen ja terveen yksilön osuessa motivoituneelle ohjaajalle, pitäisi olla hyvät edellytykset myös tuloksiin.

Besties Rio Ohoi

AD Unico D-Fence "Pokka"

AD Unico D-Fence "Pokka"

Näin kasvattajan näkökulmasta tuntuu surulliselta, kun moni kokee pettymyksen corson hankittuaan, vaikka etukäteen onkin tiedossa rodulle tyypilliset terveysongelmat ja niiden yleisyys. Yleensä se on tosiaan terveys tai sen puute, joka aiheuttaa suurimmat murheet niin koiralle kuin omistajallekin. Kirsikkasilmien operointi on ihan peruskauraa noin joka kolmannella corsolla, mutta kun sen päälle pistetään luusto-ongelmat tai ristisidevaivat, niin haasteita riittää arjessa suuren koiran kanssa. Taas on helppo verrata whippetiin, jolla todella harvoin on koiran elämää haittaavia vakavia sairauksia, jotka vaatisivat useita korjausoperaatioita ja rajoittavat arkea saati johtavat koiran lopettamiseen terveyssyistä parin vuoden iässä.

Besties Your Romulus, kuva Seija Vahtera

Terveys on ollut aina minulle ihan keskeinen tekijä pentueita suunnitellessani ja corsojen kohdalla myös suurin haaste. Suomalainen avoimuus terveysasioissa ei ole kovassa kurssissa kaikissa maissa ja tähänkin törmäsin etsiessäni mieluisaa urosta nartulleni. Kysymäni ulkomainen uros olisi ollut käytettävissä nartulleni, mutta kun pyysin tarkempia tietoja sen jo aikuisista jälkeläisistä ja niiden terveystuloksista, sain nopeasti vastauksen, että minun olisi sittenkin parempi etsiä joku muu vaihtoehto. No, jos ei terveysasioista voi edes keskustella ennen uroksen käyttämistä, niin parempi onkin sellainen uros jättää kokonaan käyttämättä.

Pokka

Corsokasvateistani  (yhteensä 34 kpl, 4 pentuetta) on virallisesti lonkkakuvattu 17 kpl (5 x A, 7 x B, 3 x C, 2 x D), samoin kyynärkuvattu 17 kpl (15 x 0, 1 x 1 ja 1 x 2). Polvet on tutkittu kuudelta kasvatilta, joilla kaikilla tuloksena 0. Selkä on virallisesti kuvattu kahdeksalta koiralta, joista kaikilla tuloksena LTV0. Seitsemällä SP0, yhdellä SP2. Seitsemällä VA0 ja yhdellä VA1. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta kuin nämä numerot ja kirjaimet, koska esim. selkäkuvatuista kolme on kuvattu oireilun perusteella ja sille syytä etsien, mutta mitään selittävää tekijää löytämättä. Nämä viralliset kuvaustulokset eivät siis valitettavasti kerro koko totuutta koiran elämänlaadusta, vaikka antavat toki erittäin arvokasta tietoa luuston terveydestä ja poissulkevat potentiaalisia oireilun aiheuttajia.

Erikoisnäyttelyn ROP, FI MVA Besties  Villit Bootsit

Lopputulos tästä kaikesta pohdinnasta on se, että en aio enää jatkaa corsojen kasvattamista. En yksinkertaisesti vain halua kasvattaa rotua, jonka yksilöistä näin moni kärsii erilaisista terveyteen liittyvistä ongelmista, jotka merkittävästi alentavat koiran elämänlaatua aiheuttaen tuskaa ja pahaa mieltä kaikille asianosaisille. Kun harrastus ja/tai kasvattaminen aiheuttaa enemmän surua ja murhetta kuin ilonaiheita, on aika vaihtaa suuntaa ja keskittyä sellaiseen tekemiseen, missä haluaa olla täysillä mukana. Kuluneet vuodet corsojen parissa ovat kuitenkin antaneet minulle lisää kokemusta ja uudenlaista perspektiiviä, jota en olisi saanut vain whippetejä harrastaen. Osaan nyt entistä enemmän arvostaa whippetiä terveenä ja pitkäikäisenä rotuna, sosiaalisia ja yhteistyökykyisiä whippetihmisiä sekä aktiivista ja aikaansaavaa rotujärjestöä.

Emännän silmäterä, Pokka (2009-2016)