sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Cane corson pentuja odotettavissa helmikuussa 2012

Jos kaikki menee hyvin, odottelemme Pokan ja Cafun pentuja syntyväksi helmikuun alkupuolella. Yhdistelmän sukutaulu löytyy Koiranetistä ja Cane corso pedigree databasesta.

Hääkuvassa Pokka & Cafu <3
Cafun omistaja kertoo omasta koirastaan näin:
"Grinalda Cleonico eli tuttavallisemmin Cafu on 5,5 vuotias mustabrindle cc-uros, joka asustelee isäntänsä ja emäntänsä kanssa isossa omakotitalossa Rovaniemellä. Vaikka perheessämme ei ole lapsia, Cafu on tottunut eri ikäisiin lapsiin jo pennusta asti ja suhtautuukin kaiken ikäisiin ihmisiin uteliaan ystävällisesti. Cafu on hyvin ihmisrakas ja sosiaalinen ja haluaisikin olla mukana aina kaikessa ja kaikkialla. Siitä huolimatta, että se on pennusta asti kulkenut mukana lähes joka paikkaan, se on aina osannut rauhoittua kotiin ja vieraisiin paikkoihin yksin ilman, että se olisi kärsinyt eroahdistuksesta tms. Se tulee hyvin toimeen useimpien koirien kanssa, eikä ongelmia tutussa koiraporukassa ole koskaan ollut. Vieraita uhmakkaita uroksia se sietää tosin vain pakon edessä.


Se on oppinut hyvin nopeasti sisäsiistiksi eikä ole koskaan tuhonnut hampaillaan koivunhalkoja tai sille "tapettavaksi" annettuja pehmoleluja kummempaa. Sen koulutus on pennusta asti ollut helppoa. Se on myös antanut hyvin anteeksi emännän matkan varrella kokemattomuudesta tekemät virheet :)


Luonteeltaan Cafu on avoin, rehellinen, rohkea, kova, nöyrä, kiltti ja tasapainoinen. Sillä on myös hyvä itsetunto ja hienostunut kyky tunnistaa aidot ihmiset teeskentelijöistä siinä suhteessa, että kuka oikeasti on kaveri ja kuka ei. Perusolemus Cafulla on iloinen ja se heiluttaakin paljon häntäänsä (sen vuoksi kaikki särkyvät koriste-esineet on kaapeissa ovien takana!). Cafulla on luonnollisesti vahtitaipumusta, mutta vahtiminen on hillittyä ja harkittua. Se on päivittäin aidattomalla pihalla vapaasti, eikä se karkaile, vaikka vieressä kulkee pyörätie, jossa liikkuu paljon lenkkeilijöitä. Mutta varmasti se menee rohkeasti vastaan vieraita, jotka tulevat pihaan saakka.
 

Se aktivoituu helposti taisteluleikeistä ja joskus jo pelkästään siitä, että emäntä kuiskailee sanoja putki, kepit, hyppy tai kierrä, sillä sen ehdoton suosikkiharrastus on agility!  Koska corso ei tietenkään ole mikään varsinainen agilityrotu eikä siltä voi edellyttää samanlaista suorituskykyä kuin esimerkiksi keveiltä ja salamannopeilta bortsuilta,  on sen vuoksi ollut suuri ilo havaita, kuinka corsoilla suotavat ominaisuudet kuten ketteryys, nopeus, voima ja kestävyys tulevat Cafulla hyvin lajissa esille. Cafu tykkää paljon taisteluleikeistä ja sen kanssa on käyty ottamassa leikkimielellä puruja mondeoring-treeneissä. Mikäli emännällä olisi enemmän vapaa aikaa, lajia oltaisiin kenties alettu harrastamaan enemmänkin. Patukat, kepit ja erityisesti pallot ovat Cafun lempileluja ja se voisi noutaa niitä ja taistella niistä kellon ympäri. 
 


Cafu on aina ollut terve, eikä sillä ole mitään allergioita. Se ei ole ahne, mutta syö hyvin kahdesti päivässä. Se on kooltaan noin 64-65 senttimetriä korkea ja painoa on 45-50 kilogrammaa riippuen treeni- ja kisakaudesta ja yleisestä aktiivisuudesta. Rakenteeltaan se on tasapainoinen ja kaikin puolin kompakti ja hyvin tiivis paketti. "


Pokka puolestaan asuu neljän nartun laumassa, missä se on ottanut oman paikkansa ilman mitään näkyviä valtataisteluita. Pokka osaa lukea hyvin toisten koirien pienimmätkin eleet eikä helposti provosoidu muiden käytöksestä. Itse asiassa se on laumamme luotettava järjestyksenvalvoja, joka huolehtii ettei ketään kiusata menemällä heti väliin ja rauhoittamalla tilanteen pelkällä läsnäolollaan. Perheen lasten kanssa se on myös todella luotettava kaveri niin sisällä peuhatessa kuin ulkoleikeissäkin. Kotia ja autoa Pokka vahtii, mutta neutraalilla maaperällä kuten näyttelyissä tai eläinlääkärillä se on helposti kenen vaan lähestyttävissä. Lässyttäjistä tai päähän taputtelijoista Pokka ei ole koskaan tykännyt, mutta ystäviä ja tuttavia kohtaan se on kiihkeä pusuttelija ja sylikoira heti tilaisuuden tullen.

Pokka on ollut helppo koira pennusta lähtien. Se oli sisäsiisti melkein luovutusikäisenä, eikä ole koskaan tuhonnut paikkoja kotona. Jos se jotain luvatonta keksii, on se sukkien tai muiden vaatekappaleiden kuljetusta, mutta niitäkään se ei pureskele rikki. Velmusta ilmeestä voi päätellä, että joku ylimääräinen houkutus on piilossa sen suussa jemmassa. Muutenkin Pokka tykkää kanniskella kaikkea; erityinen suosikki lenkeillä on tyhjät olut- tai siideritölkit, joita se kantaa lähes päivittäin kotiin.
Pokka on ollut aina terve, eikä ole yhtä tapaturmaa ja pakollisia rokotus- tai terveystarkastuskäyntejä lukuun ottamatta tarvinnut eläinlääkäriä tai lääkekuureja. Se on myös pentueesta, jossa kaikki sisarukset ovat virallisesti lonkka- ja kyynärkuvattu terveiksi (lonkat 4 x A/A, 1 x B/C, kyynärät 5 x 0/0), mikä on poikkeuksellisen hyvä tulos tällä rodulla. Pokka voi syödä mitä tahansa ilman, että sen vatsa menisi sekaisin eikä sillä ole ollut mitään allergiaoireita tai ontumisia edes kasvuaikana.
Pokan kanssa on treenattu tottista BH-koe ja TOKO tavoitteena, nyt kun rodulla ei vielä valitettavasti ole palveluskoirakoeoikeuksia. Pokka on helposti motivoitavissa niin ruualla, saaliilla kuin taisteluleikeilläkin. Se suorastaan syttyy siitä, jos joku käy sen kanssa repimään ja retuuttamaan, eikä varmasti lopeta leikkiä kesken. Jäljen alkeet on myös opeteltu ja koiralla tuntuukin olevan sekä nenä että keskittymiskyky kohdillaan. Muutaman kerran kävimme myös moikkaamassa maalimiestä kuten kuvista näkyy. Kauden 2012 tavoitteena on pentueen jälkeen suorittaa BH ja aloittaa kisaaminen tokossa.



Pokan emä on jättänyt jokaisessa pentueessaan hyviä työskentelyominaisuuksia, mm. Ruotsin vuoden käyttöcorso 2008 ja 2009 SE VCH (verijälkivalio), SE UCH Unico Abra LP1 ja nuori Unico Elsie, joka sai täydet 200 pistettä alokasluokan toko-kokeesta. Pokan velipoika Drutten (kuvassa yllä) on suorittanut mm. soveltuvuuskokeen verijäljelle ja arkitottelevaisuuskokeen.

Pokka on 63,5 cm korkea ja painaa normaalikunnossa 47 kg. Se on palkittu mm. erikoisnäyttelyssä paras pää -palkinnolla ja sillä onkin erinomainen corson ilme. Pokan rakenteellisia vahvuuksia ovat suorat, hyväasentoiset raajat sekä kunnollinen lihaksisto ja turkki.

Mikäli kiinnostuit Cafun ja Pokan kaltaisesta koirasta tositarkoituksella ja voit tarjota koiralle tarpeeksi rajoja ja rakkautta sekä mielekästä tekemistä, niin otapa yhteyttä puhelimitse 040 753 1779/Mari (mieluiten iltaisin ja viikonloppuisin). Etsimme myös aktiivista ja yhteistyöhaluista sijoituskotia narttupennulle.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulutervehdys Besties-laumalta

Lopuksi oli vielä ihan pakko lisätä tämä joulutervehdys Ruotsista:
SE VCH Besties Nysse Tulee "Nitro"

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kiusana kennelyskä

Messariviikonlopun ikävänä tuliaisena saimme kennelyskän riesaksemme. Kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden koiraharrastushistorian aikana eivät omat koiramme ole tuota sairastaneet, joten kai se on kerran koettava ihan omakohtaisesti. Ensin Daami alkoi kakoa ihan kuin sillä olisi joku vierasesine kurkussa tai esim. lumensyönnistä ärtynyt kurkku. Kakomisen seurauksena se yökki pieniä lima/vaahtolänttejä lattialle ja sitten alkoikin hakkaava yskä. Seuraavana aamuna samanlaiset oireet olivat Blondiella ja sitten myös Lunalla; viimeisenä sairastui Pokka eli nyt koko lauma köhii ja pärskii...

Heti kun tajusin, että on kyse tarttuvasta taudista, aloin soittelemaan läpi koiratuttuja, jotka ehdimme treffata ennen oireiden alkamista. Ainoastaan itsenäisyyspäivän kimppalenkillä mukana ollut Jymy on saanut samanlaiset oireet ja muut lienevät välttyneet tällä kertaa. Kaikilla koirillamme on voimassaolevat rokotukset myös kennelyskää vastaan, mutta eihän se tosiaan anna täyttä suojaa sekään. Nyt menee loppuvuosi nelijalkaisten lepäillessä ja vältellen kaikkea rasitusta sekä kylmää. Toivottavasti tämä riittää pitämään vakavammat seuraukset poissa ja päästään joulun jälkeen pikku hiljaa palaamaan normaaliin päivärytmiin. Neljän nuoren koiran pitäminen levossa useita viikkoja ei tule olemaan ihan helppoa...

lauantai 10. joulukuuta 2011

R.I.P. rakas vanha rouvamme Finni 16.3.1998-9.12.2011...

Vanha rouvamme ja lauman kruunaamaton kuningatar Finni (FI KVA-m Besties Fortuna) on poissa. Finnin yleiskunto heikkeni ihan silmissä viimeisten viikkojen aikana, vaikka mitään erityistä sairautta ei ollutkaan. Jalat kävivät huteroiksi, ravistelu tai sohvalle hyppääminen alkoi olla vaikeaa ja mikä kurjinta, pidätyskyky heikkeni niin, että lopulta pissat lirahtivat alle makuulle mennessä lähes päivittäin. Raskas päätös Finnin viimeisestä matkasta tehtiin, kun alkoi näyttää sille, että koira itsekin tuntuu kärsivän heikentyneestä olotilasta...

Finnillä on ollut aivan erityinen asema koko perheelle, koska onhan se ensimmäinen yhteinen koiramme Ripan kanssa, elänyt mukana lastemme syntymän ja kasvun, elänyt kanssamme syntymästä viimeiseen päivään asti. Finni syntyi "tilaustyönä", kun olimme sopineet, että Iineksen pentueesta voi jäädä pentu kotiin, mikäli sattuisi syntymään äitinsä kaltainen valkopäinen narttupentu, joka kuitenkin olisi väriltään jotain muuta kuin harmaa. Finni syntyi pentueen neljäntenä pentuna aamuyöllä, jolloin kävin kuiskaamassa Ripalle, että nyt se prinsessa on syntynyt...

Finni on ollut vahvatahtoinen, hieman itsepäinen oman tiensä kulkija, joka on selkeästi osoittanut mielipiteensä asioista, mutta ollut valmis antamaan kaikkensa tärkeänä pitämiensä asioiden puolesta. Ruoka ja "puput" saivat Finnin syttymään sellaiseen intoon, että tuloksena oli upea kisaura maastoissa, maastovalion arvo sekä Suomi cup -kutsu useampana kautena. Näyttelyistä Finni ei tykännyt yhtään, mutta saipa se silti yhden sertin, jonka jälkeen ei viitsitty koiraa enää harrastuksella kiusata. Tosin veteraani-iässä Finni kävi muutaman kerran kehässä Nilla-tyttömme esittämänä, eikä se siinä vaiheessa enää vastenmieliseltä näyttänyt.

Finnillä ehti olla kaksi pentuetta (Besties G- ja H-pentueet), joissa näkyy sen innostus vieheelle vaikkei ehkä ihan äitinsä veroisia kisakoiria niistä kehittynytkään. Muutamia toisenkin polven jälkeläisiä Finnillä on ja niistä löytyy useampia mummokoiran juoksulahjoilla siunattuja yksilöitä. Finnin suurin vahvuus harrastuskoirana oli sen sitkeys. Loukkaantumisista huolimatta Finni oli aina valmis yrittämään parhaansa ja juoksi mm. yhden serti-kisansa kärkisijoille finaalissa sattuneesta lihasvammasta välittämättä. Seurauksena oli puolen vuoden toipilasaika, minkä jälkeen Finni sitkeästi palasi kisakentille ja juoksi itsensä vielä valioksikin. Kotioloissakin koiran työmotivaatio hakee edelleen vertaistaan, esim. potkukelkan kanssa vetäminen oli koiran lempipuuhaa ja se teki aina töitä täydellä teholla, muiden peesatessa yleensä ihan vapaamatkustajana...

Suuri aukko jäi laumaamme, kun Finni ei enää ole täällä ja toista sen veroista tuskin enää vastaan tulee. Kiitos Finni näistä vuosista. Nyt voit jahdata pupuja Iines-äitisi kanssa taivaallisilla kilpakentillä sydämesi kyllyydestä!