Suomen Rottweileryhdistyksen Pirkanmaan alaosasto järjesti AD- eli kestävyyskokeen 23.6.2013 Tammelassa, tuomarina Jouni Nummela. SRY:n koesäännöissä sanotaan näin: "Kestävyyskokeen tarkoitus on antaa näyttö siitä, että koira kykenee suoriutumaan määrätyntasoisesta fyysisestä rasituksesta vailla suurempia väsymys- tai muita oireita. Koiran rakenteen kohdalla tämä vaadittu rasitus muodostuu juoksusuorituksista, joista tiedämme, että ne asettavat suurempia vaatimuksia koiran sisäelimille, varsinkin sydämelle ja keuhkoille sekä varsinaisille liikuntaelimille. Juoksusuoritukset tuovat myös koiran muita ominaisuuksia esiin, kuten temperamentin ja kovuuden. Koiran suoriuduttua vaivattomasti kokeesta voimme pitää sitä viitteenä koiran terveydestä sekä siitä, että koiralla on edellä mainittuja ominaisuuksia.
Tuomarina voi toimia SPKL:n palveluskoirakoetuomari, joka on saanut SRY:n järjestämän AD-kokeen tuomarikoulutuksen. Koe tulee järjestää, sellaisissa olosuhteissa, ettei ilman lämpötila kohoa yli +22 asteen. Mikäli lämpötila kohoaa yli +22 asteen, tulee tuomarin keskeyttää koe. Kokeeseen on osallistuttava vähintään 3 koiraa. Kokeeseen voi osallistua enintään 20 koiraa yhtä tuomaria kohden. Kokeessa ei anneta pisteitä eikä numeroita, ainoastaan tulos "hyväksytty" tai "hylätty". Suoritettuaan kokeen hyväksytysti koiralle annetaan tunnus AD (lyhennys sanasta Ausdauer –kestävyys). Mikäli suoritus hylätään kokeen voi uusia aikaisintaan 30vrk:n kuluttua.
Koesuorituksen alussa ohjaajat koirineen ilmoittautuvat arvostelevalle tuomarille koirat kytkettyinä. Tilanteessa ei arvostella koiran suoritusta, mutta sen on käyttäydyttävä asiallisesti, seurattava ohjaajan vasemmalla puolella ja istuuduttava ohjaajan viereen. Koe on suoritettava mahdollisimman erilaisilla teillä ja kaduilla. Suoritettavan matkan pituus on 20 km, joka juostaan 12-15 km/h vauhdilla. Ohjaajan tulee kokeen aikana tarkkailla koiraansa ja ilmoittaa havaitsemistaan väsymys- tai rasitusoireista, kuten ontuminen. Koiralla tulee olla mahdollisuus juoda ja liikkua vapaasti taukojen aikana.
Juoksuosio 1
Koiran on juostava normaalia ravia kytkettynä polkupyörän vierellä yleisten liikennesääntöjenmukaisesti. Liian kiirehtivää juoksutapaa on vältettävä. Koiran remmi on pidettävä vastaavasti löysällä, jotta koiralla on mahdollisuus sovittaa juoksunsa käytettyyn vauhtiin. Lievä vetäminen taluttimessa ei ole virhe. Kun koira on juossut 8 km, on pidettävä 15 minuutin tauko. Tänä aikana tuomarin on tarkkailtava mahdollisia merkkejä koiran väsymyksestä. Koirat, joilla on voimakkaita väsymys- tai rasitusoireita on suljettava kokeesta.
Juoksuosio2
Tauon jälkeen juostaan seuraavat 7 km, jonka jälkeen pidetään 20 minuutin tauko. Ennen seuraavaa juoksuosuutta tuomarin on tutkittava onko koirissa mahdollisia väsymyksen tai rasituksen merkkejä ja onko niiden tassuissa juoksuvaurioita. Koirat, jotka osoittavat voimakkaita väsymyksen tai rasituksen merkkejä tai joiden tassut on juostu haavaumille, on suljettava kokeesta.
Juoksuosio 3
Viimeisen juoksuosuuden, 5 km, päätyttyä on pidettävä 15 minuutin tauko. Arvostelevan tuomarin on tarkistettava onko koirissa mahdollisia väsymyksen tai rasituksen merkkejä ja onko niiden tassuissa juoksuvaurioita. Tehdyt huomiot on kirjattava. Tuomarin ja kokeesta vastaavan henkilön on saatettava koiria polkupyörällä tai autolla. On välttämätöntä, että kokeeseen osallistuvia seuraa auto. Koirat, jotka osoittavat etteivät selviydy kestävyyskokeesta, kuljetetaan autolla pois.
Koesuoritusta ei hyväksytä jos koira menettää kaiken temperamenttinsa ja kovuutensa, osoittaa epänormaalin voimakasta väsymystä tai ei jaksa ravata 12 km/h (1km/5 min), vaan tarvitsee suoritukseen huomattavasti pidemmän ajan.
Tottelevaisuus
Juoksukokeen päätyttyä ohjaajat järjestäytyvät kytketyn koiran kanssa perusasentoon tuomarin ohjeiden mukaisesti. Kukin osallistuva koirakko suorittaa vuorollaan seuraamisliikkeen tuomarin ohjeen mukaan. Seuraaminen voi sisältää käännöksiä oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännöksiä. Tottelevaisuusosiossa on tarkoitus arvioida, ettei koira ole menettänyt kaikkea toimikykyä, temperamenttia ja kovuutta. Koiran menettäessä kaiken toimintakyvyn suoritus hylätään. Liike voidaan suorittaa myös kytkettynä löysässä taluttimessa. Liikkeen aikana ei suoriteta ampumakoetta eikä henkilöryhmää. Kiimainen narttu suorittaa tottelevaisuusosion viimeisenä."
Meidän Pokka the corso on ollut menossa AD-kokeeseen jo viime vuonna, mutta koepäiviä ei ollut kovin paljon tarjolla ja ne harvat kohtuuetäisyydellä olleet eivät sopineet muiden menojen kanssa kalenteriin, joten koe jäi silloin käymättä. Tänä vuonna olin jo alkukeväällä ajoissa liikenteessä ja sain varattua Pokalle paikan Tammelan kokeeseen. Talven aikana repsahtanut juoksukunto yllätti, kun aloitin pyöräilyharjoitukset keväällä, mutta nopeasti kunto myös koheni säännöllisellä pyöräilyllä ja lisätyllä liikunnalla. Ripa lupasi lähteä koiran kanssa polkemaan minun tehdessä varsinaisen treenauksen koiralle ennen koetta. Ilmoittautumismaksua maksaessani noin pari viikkoa ennen koetta kysyin, että montako koiraa on ilmoittautunut ja vieläkö on tilaa. Kun vastaukseksi tuli, että tilaa on ja vain seitsemän koiraa tulossa, niin ex tempore sain päähäni houkutella kokeeseen myös Luna-whippetin ja Nilla-tyttäreni sen kanssa. Kovasti ei tarvinnut houkutella, kun Nilla oli jo valmis kokeilemaan. Whippet on vinttikoirana ensisijaisesti pikajuoksija, joten kestävyys ainakaan tämän kokeen muodossa ei kuulu varsinaisesti rodulle tyypillisiin ominaisuuksiin, mutta toisaalta tiesin, että Lunalla riittää sekä kuntoa että taistelutahtoa selvitä kokeesta. Luna lienee ensimmäinen whippet Suomessa, joka AD-kokeen on suorittanut.
Kumpikin koiristamme selvitti kokeen hyväksytysti ja tuomarin kommentit kokeen jälkeen oli tällaiset: "Onnittelut
molemmille hienosti läpiviedystä kokeesta, whippet oli kone juoksemaan,
mutta ehdoton ihastus oli corso. Upea suoritus."
Kiitos koepaikalla kuvanneelle Henna Heikkilälle näistä kuvista!
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Luna ja Niki verijälkitreeneissä
Kävimme Nuutin ja whippetien kanssa ajalemassa perjantai-iltana Klaukkalaan treenaamaan verijälkeä Lunan (Besties Q-Luisa) sekä Nikin (Besties Snorkfröken) ja Kisun kanssa. Kisu (mäyräkoira) on jo kokenut konkari ja käynyt hakemassa tuloksiakin Ruotsista, mutta meidän whippetit vasta aloittelevat lajin parissa. Sindy oli jo tehnyt ensimmäisen jäljen Lunalle valmiiksi, kun saavuimme paikalle. Sitten teimme yhdessä kaksi uutta jälkeä Sindyn koirille; Nikille hieman helpomman ja Kisulle vaativamman. Nikin ja Lunan jäljet lähtivät suoraan aloituspaikasta, mutta Kisu harjoittelee ruudusta jäljen etsimistä, joten sille tehtiin sellainen pieni lähtöruutu.
Lunan jälki oli ehtinyt vanheta noin neljä tuntia ennen kuin pääsimme sitä ajamaan. Jäljen lähtö oli aika jyrkässä rinteessä ja suuntasi kaatuneiden puiden yli kunnon ryteikköön, jossa koira kyllä eteni ihan reippaasti, mutta hellesäiden mukaan pukeutunut emäntä shortseissa ja lenkkareissa oli ihan helisemässä... Jälki kiemurteli mustikanvarpujen seassa, kuivan kallion yli ja jonkilaisen hakkuualueen reunalta syvemmälle metsään, jossa löytyi häiriötekijöitä peuran papanoiden ja jäniksenpoikasen muodossa. Muutamaa tarkistelua lukuun ottamatta Luna teki varmaa ja reipasta työtä ja saalis löytyi. Jäljentekijä kertoi hieman eksyneensä jälkeä tehdessään, joten jälki oli pisin ja haastavin tähän mennessä ajamistamme. Myöskään verta ei oltu käytetty yhtä paljon kuin aiemmin vaan jälkeä oli pääasiassa tehty ihan sorkkaa vetämällä.
Nikin ja Kisun jäljet tehtiin eri metsään, jossa haasteena oli lähinnä korkea aluskasvillisuus (kuten kuvista näkyy), jonka alta paljastui kantoja, kaatuneita puita ja piikikkäitä pensaita. Porukan nuorin koira, vuoden ikäinen Niki suoriutui omasta osuudestaan oikein näppärästi ja on selvästi saanut varmuutta harjoituksen myötä. Nikihän ei alunperin treenausta aloitellessamme ollut kovin innostunut tuosta saaliista eli sorkasta. Lunan kanssa olemme tehneet tuttavuutta hirvensorkkaan jo ennen luovutusikää ja se onkin Lunan mielestä oikein mainio lelu.
Kisu-mäykyn suoritusta en edes yrittänyt kuvata, koska tuon aluskasvillisuuden seasta sitä tuskin olisi näkynyt... ;)
Besties Gymkhana on tietääkseni ainoa whippet, joka Suomessa on saanut tuloksen verijäljeltä. Ruotsissa laji on suositumpi myös whippeteiden kanssa ja sieltä on saatu ensimmäinen Besties-jälkivalio SE VCH Besties Nysse Tulee. Laji ei tosiaan ole näkönsä avulla metsästävälle vinttikoiralle millään muotoa rodunomainen, mutta siitä huolimatta nämä tuntuvat nauttivan tästäkin harrastuksesta. Ylipäätään keskittymistä vaativa nenänkäyttötyö on erinomaista puuhaa koiralle kuin koiralle rodusta riippumatta.
Lunan jälki oli ehtinyt vanheta noin neljä tuntia ennen kuin pääsimme sitä ajamaan. Jäljen lähtö oli aika jyrkässä rinteessä ja suuntasi kaatuneiden puiden yli kunnon ryteikköön, jossa koira kyllä eteni ihan reippaasti, mutta hellesäiden mukaan pukeutunut emäntä shortseissa ja lenkkareissa oli ihan helisemässä... Jälki kiemurteli mustikanvarpujen seassa, kuivan kallion yli ja jonkilaisen hakkuualueen reunalta syvemmälle metsään, jossa löytyi häiriötekijöitä peuran papanoiden ja jäniksenpoikasen muodossa. Muutamaa tarkistelua lukuun ottamatta Luna teki varmaa ja reipasta työtä ja saalis löytyi. Jäljentekijä kertoi hieman eksyneensä jälkeä tehdessään, joten jälki oli pisin ja haastavin tähän mennessä ajamistamme. Myöskään verta ei oltu käytetty yhtä paljon kuin aiemmin vaan jälkeä oli pääasiassa tehty ihan sorkkaa vetämällä.
Nikin ja Kisun jäljet tehtiin eri metsään, jossa haasteena oli lähinnä korkea aluskasvillisuus (kuten kuvista näkyy), jonka alta paljastui kantoja, kaatuneita puita ja piikikkäitä pensaita. Porukan nuorin koira, vuoden ikäinen Niki suoriutui omasta osuudestaan oikein näppärästi ja on selvästi saanut varmuutta harjoituksen myötä. Nikihän ei alunperin treenausta aloitellessamme ollut kovin innostunut tuosta saaliista eli sorkasta. Lunan kanssa olemme tehneet tuttavuutta hirvensorkkaan jo ennen luovutusikää ja se onkin Lunan mielestä oikein mainio lelu.
Kisu-mäykyn suoritusta en edes yrittänyt kuvata, koska tuon aluskasvillisuuden seasta sitä tuskin olisi näkynyt... ;)
Besties Gymkhana on tietääkseni ainoa whippet, joka Suomessa on saanut tuloksen verijäljeltä. Ruotsissa laji on suositumpi myös whippeteiden kanssa ja sieltä on saatu ensimmäinen Besties-jälkivalio SE VCH Besties Nysse Tulee. Laji ei tosiaan ole näkönsä avulla metsästävälle vinttikoiralle millään muotoa rodunomainen, mutta siitä huolimatta nämä tuntuvat nauttivan tästäkin harrastuksesta. Ylipäätään keskittymistä vaativa nenänkäyttötyö on erinomaista puuhaa koiralle kuin koiralle rodusta riippumatta.
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Whippetit saivat vihdoin oman lullan!
Tänään saimme vihdoin kauan odottamamme lullan whippeteille ja ensimmäinen tyytyväinen asukas näyttää tällaiselta:
Voin vain kuvitella kuinka suosittu petipaikka tästä tulee talven pakkaskeleillä. Lullan on valmistanut Tmi Taulukas, jolta saa myös mm. takkeja, haalareita ja tossuja whippeteille.
Voin vain kuvitella kuinka suosittu petipaikka tästä tulee talven pakkaskeleillä. Lullan on valmistanut Tmi Taulukas, jolta saa myös mm. takkeja, haalareita ja tossuja whippeteille.
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Kesäisiä corsokuvia
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Tuikun massukuvia, osa 1
Heli on ottanut Tuikusta ensimmäisiä massukuvia, joissa ei tosiaan vielä ole paljon nähtävää, mutta tässä jakoon ensimmäiset:
Ultraan Tuikun on tarkoitus mennä ensi viikolla, joten sitten ollaan viisaampia...
15 vrk |
18 vrk |
Mamma-Muikkulainen ja tyttärensä Olga nauttivat kesästä! |
torstai 20. kesäkuuta 2013
Erikoisnäyttelyssä 8.6.2013, osa 2
Näyttelypäivän aikana oli mukava turista vanhojen ja uusien tuttavien kanssa. Erikoisnäyttelyyn osallistuu myös ulkomaisia vieraita koirien kera tai ilman. Meidänkin naapuriteltasta kuului sujuvasti englanninkielistä jutustelua, kun kaksi brittirouvaa olivat saapuneet katsomaan suomalaisia koiria. Muusa sai heistä molemmista itselleen kaverin...
Mamman Blondiini sijoittui valioluokan nartuissa neljänneksi SA:n kera. Blondien arvostelu: "Excellent proportions and outline, high quality. Good head. Ears could be neater. Wonderful body and topline. Good front. Excellent hindquarters. Moves with great drive."
Iltapäivän paras narttu -luokassa Blondie ja Svea eivät enää sijoittuneet, mutta nämäkin luokkasijoitus ja -voitto ylittivät kaikki ennakko-odotukset.
Saimme kasaan myös Besties-kasvattajaryhmän, joka koostui kolmesta vuoden ikäisestä S-pentueen nartusta sekä kolmevuotiaasta P-pentueen uroksesta. Sijoitusta ei tullut, mutta mukava arvostelu saatiin, tuomarina Bart Scheerens: "Quality group. Nice heads. Very elegant group."
Luna ja Lilli osallistuivat myös Rypyn (FI, EE MVA Pipsqueak Onnenlantti) jälkeläisryhmään, joka sijoittui kakkkoseksi KP:n kera.
Näyttelypaikalle oli saapunut turistina Kempeleestä asti oikein reipas ja iloinen Blondien poika Edi (Besties Earl Grey), josta saimme samalla otettua muutaman seisotuskuvankin. Ja häntä heilui koko ajan, kuten kuvasta näkyy... :)
Mamman Blondiini sijoittui valioluokan nartuissa neljänneksi SA:n kera. Blondien arvostelu: "Excellent proportions and outline, high quality. Good head. Ears could be neater. Wonderful body and topline. Good front. Excellent hindquarters. Moves with great drive."
Saimme kasaan myös Besties-kasvattajaryhmän, joka koostui kolmesta vuoden ikäisestä S-pentueen nartusta sekä kolmevuotiaasta P-pentueen uroksesta. Sijoitusta ei tullut, mutta mukava arvostelu saatiin, tuomarina Bart Scheerens: "Quality group. Nice heads. Very elegant group."
Luna ja Lilli osallistuivat myös Rypyn (FI, EE MVA Pipsqueak Onnenlantti) jälkeläisryhmään, joka sijoittui kakkkoseksi KP:n kera.
Näyttelypaikalle oli saapunut turistina Kempeleestä asti oikein reipas ja iloinen Blondien poika Edi (Besties Earl Grey), josta saimme samalla otettua muutaman seisotuskuvankin. Ja häntä heilui koko ajan, kuten kuvasta näkyy... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)