Messariviikonlopun ikävänä tuliaisena saimme kennelyskän riesaksemme. Kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden koiraharrastushistorian aikana eivät omat koiramme ole tuota sairastaneet, joten kai se on kerran koettava ihan omakohtaisesti. Ensin Daami alkoi kakoa ihan kuin sillä olisi joku vierasesine kurkussa tai esim. lumensyönnistä ärtynyt kurkku. Kakomisen seurauksena se yökki pieniä lima/vaahtolänttejä lattialle ja sitten alkoikin hakkaava yskä. Seuraavana aamuna samanlaiset oireet olivat Blondiella ja sitten myös Lunalla; viimeisenä sairastui Pokka eli nyt koko lauma köhii ja pärskii...
Heti kun tajusin, että on kyse tarttuvasta taudista, aloin soittelemaan läpi koiratuttuja, jotka ehdimme treffata ennen oireiden alkamista. Ainoastaan itsenäisyyspäivän kimppalenkillä mukana ollut Jymy on saanut samanlaiset oireet ja muut lienevät välttyneet tällä kertaa. Kaikilla koirillamme on voimassaolevat rokotukset myös kennelyskää vastaan, mutta eihän se tosiaan anna täyttä suojaa sekään. Nyt menee loppuvuosi nelijalkaisten lepäillessä ja vältellen kaikkea rasitusta sekä kylmää. Toivottavasti tämä riittää pitämään vakavammat seuraukset poissa ja päästään joulun jälkeen pikku hiljaa palaamaan normaaliin päivärytmiin. Neljän nuoren koiran pitäminen levossa useita viikkoja ei tule olemaan ihan helppoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti