Buttonin surullinen tarina

T-pentueen pienin poika, herra Button, syntyi keisarinleikkauksella pentueen toiseksi viimeisenä. Eläinlääkäri kehui vastasyntynyttä, kun se oli poikkeuksellisen virkeä ja äänekäs, "selvästi juoksija-ainesta". Pennulla todettiin syntymän hetkellä vasemmassa poskessa erikoinen luomi tai syntymämerkki, joka muistutti lähinnä vastakiinnittynyttä punkkia.

Eläinlääkäri arveli, että tuo ylimääräinen näppylä siitä itsekseen irtoaa tai myöhemmin nipsaistaan pois, jos alkaa vaivaamaan. Parin päivän kuluttua näppylä hieman pullistui ja sen jälkeen nopeasti kuivui samalla litistyen. Uskalsin saksilla napsaista siitä pienen palan ja ihan kuivalta se vaikutti myös sisäpuolelta. Vähitellen typistin kuivanutta näppylää ja viikon kuluessa se hävisi kokonaan. Muuten Buttoniksi nimetty pikkupoika oli koko ajan reipas, söi omatoimisesti ja hanakasti, eikä erottunut mitenkään joukosta.

Kun muilla pennuilla aukesivat silmät kahden viikon iässä, niin herra Button antoi meidän odottaa useamman päivän pidempään. Viimein sunnuntaiaamuna pikkuherra napitti silmät auki pentulaatikossa, kun ikää oli jo 18 vrk. Muiden pentujen kehitys eteni huimasti heti silmien ja korvien auettua, mutta Buttonin kohdalla kävi päinvastoin. Samana päivänä, kun sen silmät aukesivat, se alkoi yllättäen kakoa ja kramppailla ihan kuin sillä olisi pala kurkussa tai yritys oksentaa. Suusta tuli vaahtoa ja pennun olemus näytti tuskaiselta; myös suupieli nyki oudon näköisesti. Tilanne meni kuitenkin nopeasti ohi ja sen jälkeen pentu oli taas kuin ei mitään olisi tapahtunut. Myöhemmin illalla kuulin keittiöstä kolinaa ja löysin Buttonin "juoksemassa" päättömästi pitkin lattiaa törmäillen huonekaluihin ja seiniin. Koska kyseessä oli edellisenä yönä silmänsä avannut, vasta hapuilevia ensiaskeleitaan ottava pentu, ihmettelin moista menoa ja otin pennun syliin rauhoittumaan. Taas tilanne laukesi ja pentu rauhoittui nukkumaan.

Seuraavana päivänä huomasin pennun nukkuessaan kramppaavan tuskaisen näköisesti ja siitä suoraan kiljuen syöksyvän hereille ja pentulaatikosta pois. Tämäkin ryntäys vaikutti lähinnä paniikinomaiselta ja päätyi nopeasti pennun väsähtämiseen keskelle lattiaa. Oli ilmeistä, että kaikki ei ollut kohdallaan...

Tiistaita vasten yöllä ja tiistaiaamuna vastaavanlaiset kohtaukset (kiljahdus, ryntääminen liikkeelle, kuolaaminen, tärinä, kasvojen pakonomaiset nykimiset) toistuivat useamman kerran eli ongelma näytti vaan pahenevan. Teimme raskaan päätöksen päästää pieni koiranalku koirien taivaaseen, jotta enemmiltä tuskilta vältyttäisiin. Eläinlääkäriltä vein Buttonin Eviraan tutkittavaksi ja toivon, että sieltä löytyisi jotain selitystä oudoille oireille. Ainakin itselleni tulee mieleen, että oireet alkoivat heti silmien avauduttua ja pahenivat näkökyvyn kehittymisen myötä, joten joku yhteys näillä asioilla saattaisi olla. Reilun kuukauden päästä olemme varmasti viisaampia.

Kun silmien eteen avautuva maailma olikin liikaa... :(
♥ Button 6.2.2013-26.2.2013 ♥