tiistai 23. huhtikuuta 2013

Muusa saapui Suomeen!

Viikko sitten sunnuntaina kävin Oslossa pikavisiitillä ja hain kotiin kauan odotetun perheenlisäyksen. Muusa on10 viikon ikäinen whippetneiti, viralliselta nimeltään Pendahr Vanity Fair. Muusan odotus sai alkunsa kesällä 2008, kun tapasin Ruotsissa kansainvälisessä whippetkongressissa Hannen ja Ingunnin sekä heidän koiransa. Ihastuin heidän veteraaninarttuunsa Alektoon, joka edusti kaunista, klassista brittityyppiä, oli kooltaan maltillinen ja jonka jälkeläisistä löytyi useita menestyneitä maastojuoksijoita, mm. EM-06 Librium´s Win Some Lose Some sekä erikoisnäyttelyn BIS-voittaja Librium´s Wild Thing. Alekton tyttärelle Lillylle (mm. 7 varasertiä, CACIL) oli silloin suunnitteilla pentue syksyllä 2009 ja minä halusin ehdottomasti yhden niistä! Lillyn pentue toteutui, mutta siitä syntyi vaan kaksi narttua, joista toinen jäi heille kotiin ja toinen meni heidän tuttavalleen eli minä jäin sillä kertaa ilman... Ilmoitin jo silloin, että sitten kun tuo kotiin jätetty narttu Posha aikanaan tekee pennut, niin minä olen jonossa edelleen!

Posha jäi tyhjäksi keväällä 2012, kun se oli astutettu minulle erittäin mieluisalla, iäkkäämmällä uroksella Librium´s Quiet On The Set (mm. Luminuolen B-pentueen isä). Seuraava astutus toteutui joulukuussa 2012 ja sulhaseksi vaihtui nuori ja tyylikäs Khalibadh Vintermåne, jonka olin myös nähnyt livenä sisarensa ja useamman lähisukulaisensa kanssa Ruotsissa. Jännityksellä jäin odottamaan, että mahtaako niitä narttuja tällä kertaa tulla riittävästi...
Muusa lentoasemalla
Pentuja syntyi tällä kertaa seitsemän ja narttujakin kolme, joten yksi niistä oli tulossa meille! Heti vastasyntyneistä bongasin Muusan, jota kasvattaja kutsui Bolettaksi ja aloin toivoa, että se olisi se meidän pentu ja näin siinä loppuviimeksi kävikin. Myös Muusan velipoika Bali kotiutui samalla reissulla Suomeen ja sen elämästä voi lukea Kenzongos-blogista.
Muusa on helppo, rauhallinen ja tyytyväinen pentu, joka syö hyvin, nukkuu kiltisti yönsä, on rauhallisesti lasten koulupäivien ajan yksin keittiössä, ei pahoinvoi autossa ja muutenkin tuntuu juuri meidän laumaan sopivalta täydennykseltä. Lämmin kiitos Ingunnille ja Hannelle tästä suloisesta neidosta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti