Kopioitu Suvin luvalla Keikkakoira-Ansan (Besties Reteesti Vaan) Facebook-sivulta:
Eräänä päivänä olimme metsälenkillä, Ansa juoksenteli tapansa mukaan
irti pitkin metsää, riemu rinnassa. Pian kuului vaimea vinkaus;
ajattelin heti että nyt oikeasti sattui, koska tämä koira ei pienestä
kitise. Varvas oli jäänyt ilmeisesti kivenkoloon koiran jylistäessä
vaudilla pitkin tannerta. Kun +40 kiloa kompastuu koko painollaan ja
yhden varpaan varaan kohdistuu tämä määrä painoa ja varvas vääntyy, niin
murtumahan siitä seurasi. Eläinlääkäriin mars ja lastahoito. Lastan
kanssa kipiteltiin ainoastaan tarpeille ulos pari viikkoa ja nyt jalassa
on tukiside ilman lastaa, sillä lasta hankaa ikävästi. Turvotus varpaan
seutuvilta on nyt jo laskenut ja levolla, pienenpienillä pissa- ja
kakkalenkeillä jatketaan ja odotetaan hidasta paranemista. Jalassa on
siis avulsiomurtuma, jossa on kaksi pienenpientä irtopalaa. Ortopedi oli
sitä mieltä, että jalka paranee levolla kyllä, tosin irtopalat eivät
jalasta ehkä koskaan häviä. Mutta se ei ole ongelma, mikäli ne eivät
vaivaa. Nyt mennään rauhassa eteenpäin, mutta koira tulee kuntoon,
hitaasti mutta varmasti. Ansan juoksut eivät ole vielä
alkaneet, joten pentusuunnitelmat katsotaan sen mukaan, miten jalka
paranee. Eläinlääkäreitten mukaan pennutukselle ei ole estettä, onhan
Ansa äärimmäisen terve koira ilman mitään perinnöllisiä sairauksia. Ansa
laittelee terkkuja kaikille, kesäkin on pian!
Kerrostalokyttääjät Osku ja Ansa
Olen ohjelmatoimistolla palaverissa In The Mood-orkesteria edustamassa ja neuvottelemassa tärkeistä asioista. Keikkaa pukkaa!
Kuka sitä kotona jaksaisi olla aina. Niinpä lähdin kantakahvilaani Vainuun katselemaan maailman menoa.
Kävin
tänään taas lääkärissä. Lastan sisuskalut vaihdettiin, sillä ne olivat
kastuneet. Minä näet rakastan saunomista ja emäntä jätti saunan oven
raolleen, joten näin tilaisuuteni tulleen. Lauteille en päässyt
kiipeämään, mutta jalkani lipsahti löylyvesisankoon. En tiedä mitä se
tarkoittaa, kun emäntä sanoi, että "Tämä voi tapahtua vain Ansalle..."
Olin kuitenkin eläinlääkärissä maailman reippain ja kaikki toimenpiteet
tehtiin ilman rauhoitusta ja tapani mukaan hurmasin myös
hoitohenkilökunnan.
Oli miten oli, tärkeimpiin asioihin; luun syöminen onnistuu myös tämän tönkön jalan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti