perjantai 27. maaliskuuta 2015

Keikkakoira-Ansan kuulumisia

Kopioitu Suvin luvalla Keikkakoira-Ansan (Besties Reteesti Vaan) Facebook-sivulta:

Eräänä päivänä olimme metsälenkillä, Ansa juoksenteli tapansa mukaan irti pitkin metsää, riemu rinnassa. Pian kuului vaimea vinkaus; ajattelin heti että nyt oikeasti sattui, koska tämä koira ei pienestä kitise. Varvas oli jäänyt ilmeisesti kivenkoloon koiran jylistäessä vaudilla pitkin tannerta. Kun +40 kiloa kompastuu koko painollaan ja yhden varpaan varaan kohdistuu tämä määrä painoa ja varvas vääntyy, niin murtumahan siitä seurasi. Eläinlääkäriin mars ja lastahoito. Lastan kanssa kipiteltiin ainoastaan tarpeille ulos pari viikkoa ja nyt jalassa on tukiside ilman lastaa, sillä lasta hankaa ikävästi. Turvotus varpaan seutuvilta on nyt jo laskenut ja levolla, pienenpienillä pissa- ja kakkalenkeillä jatketaan ja odotetaan hidasta paranemista. Jalassa on siis avulsiomurtuma, jossa on kaksi pienenpientä irtopalaa. Ortopedi oli sitä mieltä, että jalka paranee levolla kyllä, tosin irtopalat eivät jalasta ehkä koskaan häviä. Mutta se ei ole ongelma, mikäli ne eivät vaivaa. Nyt mennään rauhassa eteenpäin, mutta koira tulee kuntoon, hitaasti mutta varmasti. Ansan juoksut eivät ole vielä alkaneet, joten pentusuunnitelmat katsotaan sen mukaan, miten jalka paranee. Eläinlääkäreitten mukaan pennutukselle ei ole estettä, onhan Ansa äärimmäisen terve koira ilman mitään perinnöllisiä sairauksia. Ansa laittelee terkkuja kaikille, kesäkin on pian!


Kerrostalokyttääjät Osku ja Ansa


Olen ohjelmatoimistolla palaverissa In The Mood-orkesteria edustamassa ja neuvottelemassa tärkeistä asioista. Keikkaa pukkaa!


Kuka sitä kotona jaksaisi olla aina. Niinpä lähdin kantakahvilaani Vainuun katselemaan maailman menoa.


Kävin tänään taas lääkärissä. Lastan sisuskalut vaihdettiin, sillä ne olivat kastuneet. Minä näet rakastan saunomista ja emäntä jätti saunan oven raolleen, joten näin tilaisuuteni tulleen. Lauteille en päässyt kiipeämään, mutta jalkani lipsahti löylyvesisankoon. En tiedä mitä se tarkoittaa, kun emäntä sanoi, että "Tämä voi tapahtua vain Ansalle..." Olin kuitenkin eläinlääkärissä maailman reippain ja kaikki toimenpiteet tehtiin ilman rauhoitusta ja tapani mukaan hurmasin myös hoitohenkilökunnan.

Oli miten oli, tärkeimpiin asioihin; luun syöminen onnistuu myös tämän tönkön jalan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti