Urosvalinnoista hajanaisia ajatelmia

Muutamia näkemyksiä jalostusvalinnoista näin kasvattajan näkökulmasta haluaisin esittää, kun olen seuraillut aiheeseen liittyviä keskusteluja netissä. Olen ollut whippetrodun parissa aktiivisesti vuodesta 1990 alkaen, joten yli 25 vuotta olen rotua seurannut sekä Suomessa ja maailmalla. Sen myötä olen myös livenä tavannut useita nykyisten koirien sukutauluista löytyviä vanhempiakin koiria. Niiden mielikuvien pohjalta nousee esiin sekä yksilöitä, joita en itse omien koirieni taustalle syystä tai toisesta haluaisi tai vastaavasti niitä, joita sinne ehdottomasti kaipailisin. Tulokset ja kuvat kertovat kyllä oman osansa, mutta vasta, kun olen koiran itse nähnyt, syntyy se kokonaiskäsitys koiran olemuksesta, käytöksestä (luonteesta) ja muutenkin sellainen yleisvaikutelma, joka joko lisää kiinnostusta sitä kohtaan tai päinvastoin. Ulkomaiset käyttämäni koirat olen joko käynyt etukäteen katsomassa itse tai vähintään olen tuntenut niiden lähisukua, vieraillut useamman kerran niiden kasvattajan luona ja sen jälkeen luottanut arvostamani rodun harrastajan suositukseen. Pelkän kuvan perusteella en lähtisi koiraa jalostukseen käyttämään.

Besties Upper Class "Ubi" (2 x maastosert), kuva Harri Nurmela

Minä mietin kasvatusta myös siitä näkökulmasta, että jokaisen yksittäisen pennun pitäisi pystyä olemaan vähintäänkin rodunomainen, terve ja luonteeltaan miellyttävä perheenjäsen.  Eli arvostan kasvattajana enemmän tasaista pentuetta, jossa ominaisuuksiltaan heikoinkin yksilö on kelvokas perhekoira, kuin pentuetta, jossa on yksi huippuyksiö ja muut enemmän tai vähemmän sutta ja sekundaa. Jalostuskoiria etsiessäni aloitankin haarukoimisen ensin kiinnostavasta suvusta, sitten perheestä, pentueesta ja vasta lopuksi yksilöstä. Olen lähestynyt minua kiinnostavan koiran kasvattajaa tai niitä kasvattajia, jotka ovat samaa urosta aiemmin käyttäneet, jotta saisin mahdollisimman paljon ensikäden tietoa koiran sukulaisista. 

Besties Stormskärs Maja "Svea" (maastosta 3 x sert, näyttelystä 1 x sert), kuva Harri Nurmela

Erisukuisia, valtavirrasta poikkeavia vaihtoehtoja olen suosinut mahdollisuuksien mukaan. Niitä olen löytänyt näyttelykehien laidalta, maastokisoista sekä koiranettiä, Whippet Archivesia, mittaustaulukoita, Suomi cup –listauksia ja muita vastaavia selailemalla. Usein kiinnostava jalostusyksilö on tullut vastaan, kun olen nähnyt jossain miellyttävän koiran ja alkanut penkoa sen lähisukua. Kerään itselleni tietoa jatkuvasti ja pidän yllä listaa potentiaalisista vaihtoehdoista, joita seurailen ehkä vuosiakin ennen kuin mahdollinen pentue olisi edes ajankohtainen. Useamman uroksen kohdalla olen ollut ensimmäinen ja joskus myös ainoa, joka sitä on käyttänyt. Toisaalta, jos uroksella on jo puoli tusinaa pentuetta, niin en sitä enää mielelläni käyttäisikään. Haluan olla omalta osaltani rakentamassa rodulle mahdollisimman laajaa jalostuspohjaa myös tulevia sukupolvia ajatellen.

Besties Stinky "Muumi" (1 x maastosert), kuva Marko Pessi

Suosin tarkoituksella myös iäkkäämpiä uroksia, joiden oma ja myös sisarusten terveys veteraani-ikään asti on tiedossa, eikä jälkeläismääräkään pääse enää siinä vaiheessa yllättäen kasvamaan kohtuuttomaksi. Vanhemmasta uroksesta saattaa olla jo jälkeläisnäyttöäkin saatavilla, kun sen aiemmat pennut ovat todennäköisesti aikuisia itsekin.  Nuori uros on aina enemmän tai vähemmän arvoitus, koska monet terveys- ja luonneongelmatkin ilmenevät vasta iän myötä. Hyvänä esimerkkinä ääniarkuus, joka usein tulee esiin vasta 3-4 vuoden iässä.

Besties English Breakfast "Mokka" (1 x sert), kuva Heli Poikonen

Jokaisella pentueella pitäisi olla joku jalostuksellinen tarkoitus ja mielestäni pentue on epäonnistunut, jos siitä ei synny yhtään jalostukseen käytettävää koiraa. Tällainen pentue on rodun näkökulmasta turha. Omista sijoituskoirista on jäänyt käyttämättä iso osa, koska en ole ollut joko tyytyväinen ko. yksilöön ja/tai sen sisaruksissa on ollut toivomisen varaa. 

AD Besties Q-Luisa "Luna", kuva Kati Kanerva

Pentujen myymistä en etukäteen murehdi tai se ei ainakaan vaikuta yhdistelmien valintaan. Toki on myönnettävä, että aktiivisesti ja tavoitteellisesti harrastavat ihmiset harvemmin valitsevat pentua ”mielenkiintoisesta, erisukuisesta ja ehkä sekalinjaisestakin” pentueesta eli tällaiset pennut päätyvät todennäköisesti aloitteleville harrastajille tai vähemmän tavoitteellisesti harrastukseen suhtautuville. Näin ollen, jos joukossa sitten olisikin pätevä harrastuskoiran alku, ei se välttämättä saa tasoaan vastaavia tuloksia, kun omistaja ei ole asiasta niin kiinnostunut. Loppujen lopuksi moni ns. kotikoiran ottanutkin innostuu koiraharrastuksesta, kun pääsee erilaisiin vaihtoehtoihin koiransa kanssa tutustumaan. 

Besties Q-Rankukka "Lilli" (sert näyttelystä, maastosta 3 x sert, Kaunis Juoksija), kuva Antti Ruotsalo

Besties-whippetpentueet Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä